|
Post by feiarth (Malla) on Aug 9, 2013 16:52:15 GMT 3
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Aug 12, 2013 15:17:57 GMT 3
12.08.2013 - Kotiintulo, feiarth Kädet täristen sammutin auton Etelä-Suomalaisen tallin pihaan. Grim oli viettänyt 30 päivän karenssinsa tallilla. Olisin voinut tuoda sen eristykseen myös Kivihakaan, mutten halunnut altistaa siivottua tallia mahdollisille pöpöille juuri ennen muiden hevosten kotiutumista tai ruveta pystyttämään muovituksia tai jotain muita vastaavia eristystä varten. Grimin kannalta oli myös parempi, että tamman ei tarvinnut pitkän lentomatkan jälkeen matkustaa neljää tuntia Helsinki-Vantaalta Keski-Suomeen, vaan automatka karenssitallille oli lyhyt, ja Grim pääsi pian lepäämään.
Olin käynyt pari kertaa tammaa katsomassa, olisin voinut vaikka asua tallilla, mutta tarttuvien tautien vuoksi ei ollut turvallista juoksennella karenssitallin ja Kivihaan väliä. Sain vierailukerroillanikin olla hyvin tarkkana, että putsaisin kaikki vaatteeni hyvin, etten kantaisi niissä mitään kotitallille. Olin aika paniikissa koko kuukauden, ja pelkäsin, että Grimistä löydettäisiin jotain vaarallista, eikä se saisi asua Suomessa. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, vaan vihdoin tänään nappaisin sen mukaani kotiin.
Allekirjoitin vielä papereita ja sain niitä aika pinon mukaani. Sitten talutin pörröturkkisen tammani traileriin. Se käveli sinne kiltisti perässäni ja jäi mutustamaan heiniä, kun suljin puomit ja oven. Olin panevinani merkille, että tamma olisi lihonut kuukaudessa jonkun verran, ja yritin muistella oliko kasvattaja maininnut jotain asiasta. Saattoi olla, että vain kuvittelin kaiken, täytyisi tarkastella asiaa kotona paremmin. Hyppäsin autoon ja lähdin kohti Kivihakaa.
Nelisen tuntia myöhemmin kurvasin tutun tallin eteen, vihdoin kotona! Grim oli ollut koko matkan rauhallinen, eikä trailerista ollut kuulunut pihaustakaan lyhyellä pysähdykselläni. Minun oli ollut pakko kurkata, että onhan tamma vielä elossa. Ja olihan se. Nyt ulos päästyään Grim hirnahti kimeästi, ja pian kuului Murun vastaus laitumelta. "Höpsö, taidat tietää tullees kotiin?" lepertelin tammalle ja rapsutin sitä kaulalta, ennen kuin talutin sen sisään talliin, jossa se saisi viettää ensimmäisen päivänsä. Myöhemmin kävisin sen kanssa kävelyllä maastossa, ja huomenna se saisi viettää aikaansa Murun naapuritarhassa. Ehkä Caffekin ehtisi kotiutua ennen sitä. Grim tutki uteliaasti uutta kotiaan, ennen kuin laski turpansa heiniin. Jätin tamman vähäksi aikaa yksin, että saisin tyhjättyä trailerista sen tavarat.
Järjesteltyäni harjoja ja varusteita palasin tamman karsinan eteen. Grim oli saanut heinänsä syötyä ja kurkotteli uteliaana käytävälle, josko minulla olisi ollut sille herkkuja. Eipä ollut, saisivat herkut jäädä kävelylenkille! Toivottavasti ei alkaisi sataa..
Tervetuloa kotiin, Grim ♥
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Aug 15, 2013 19:31:24 GMT 3
12.08.2013 - Maastokävely, feiarth Grim oli touhukas, kun harjailin sitä ennen maastolenkkiä. Elisa oli luvannut lähteä Murun kanssa mukaan ratsain, ja harjaili Murua samaan aikaan käytävällä. Grim ei ollut pysyä nahoissaan, vaan pällisteli Murua ja Elisan touhuja uteliaasti ja pörräsi pientä ympyrää karsinassa. "Poni! Koitas nyt tai mä sidon sut kiinni!" uhkailin Grimiä - turhaan. Elisa nauroi. Sain sen kuitenkin lopulta harjattua, ja lähdimme liikkeelle. Oli tuulinen keli, mutta vettä ei onneksi sillä hetkellä satanut. Tuuli sai kuitenkin Grimin pomppimaan vähän väliä. "Onneks mä otin hanskat! Muuten olis kyllä kädet palohaavoilla", totesin Elisalle yhden jättiloikan jäljiltä. "Tää poni on sekopää", naurahdin. "No se näkee kyllä mörköjä joka puskassa!" Elisakin nauroi. Muru ei ollut millänsäkään, ei edes Grimin riekkunasta. Hyvä niin.
Kun pääsimme syvemmälle metsään, puut alkoivat suojata paremmin tuulelta ja tamma rauhoittui hieman. "No niin, ei pelättävää, pönttöpää", lepertelin ponille ja syötin sille herkuksi porkkanaa. Samassa tulin ajatelleeksi uudemman kerran Grimin lihomista - tai oletettua lihomista. Annoin tammalle pidempää narua ja silmäilin sitä vähän kauempaa. "Hei Elisa onko tää sunkin mielestä vähän pyöreä? Vai tekeekö toi karva vaan?" "Nooo vähän ponimaista pyöreyttä sillä on, mutta en mä olis huolissani", Elisa vastasi katseltuaan Grimiä hetken. Nyökkäsin. Päätin kuitenkin pitää tammaa tarkasti silmällä, sillä enhän minä siitä mitään palloponia haluaisi!
Neljänkymmenen minuutin kuluttua olimme palanneet tallille, ja melkein samassa alkoi sataa vettä. "Olipa hyvä ajoitus!" Elisa totesi, minä nyökyttelin ja aloin harjailla Grimiä. Annoin ponille iltaruuat, minkä jälkeen menimme Elisan kanssa juomaan kuumaa kaakaota tupaan. Vielä ennen lähtöäni kurkkasin tamman olotilan ja huikkasin Elisalle kiitokset reissusta. "Luulen, että Grim olis ollut vielä sekopäisempi, jos ette olis olleet mukana!"
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Aug 15, 2013 19:46:21 GMT 3
15.08.2013 - Huonot kelit ja Estellen onnettomuus"Hei Grim", huikkasin höpönassulleni tullessani aamulla talliin. Kävin hakemassa tamman ruuat ja sen syödessä putsailin varusteita. Loimi oli aika kamalassa kunnossa, olin saanut sen mukaan entiseltä omistajalta, enkä ollut ehtinyt putsata sitä ennen Suomeen paluuta. Päätin mennä tomuttamaan loimen ulos, sillä satulahuone oli nopeasti täynnä kurkkuun tarttuvia irtokarvoja, ja minua alkoi yskittää. Ulkona tuli hiljakseen vettä, mutta en antanut sen häiritä. Harjasin Grimin pölärillä loimen fleecevuorta, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Sillä välin Grim olikin ehtinyt popsia ruokansa, joten päätin viedä sen ulos. Pieni sade ei tammaa haittaisi, enkä viitsisi kiusata issikkaani loimilla. Sillä kun tuntui olevan jotain niitä vastaan, ehkä ne kahisivat ja muistuttivat möröstä tai jotain - hölmö poni. Laitoin Grimille riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Ulkona oli jälleen tuulinen alkusyksyn keli, ja poni oli säpsynä. Se ehti varoitella tulevasta muutamalla läheltä-piti-tilanteella, mutten osannut varoa tarpeeksi. Kunnon tuulenpuuskan seurauksen Grim hyppäsi jättimäisen loikan ohitseni ja pyllähdin märkään nurmikkoon. Onneksi taulapää hämmentyi niin kirkaisuani, ettei se lähtenyt mihinkään, vaan jäi korvat epäluuloisesti luimussa pällistelemään tilannetta. Toivuttuani järkytyksestä, nousin ylös ja nappasin tamman kiinni. Pitäisi olla sen kanssa tarkkana, ja varoittaa muitakin. Nyt ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta kuka tietää.. Tilannekuva - taiteilijanvapaudella sää ei ole yhtä harmaa kuin todellisuudessa.
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Aug 22, 2013 21:59:28 GMT 3
22.08.2013 - Pikainen piipahdus tallilla Olin ihan kuitti viiden päivän reissusta pohjoiseen hommiin tutkimusryhmän kanssa. Paikka oli kuitenkin uskomattoman upea, eikä hommissakaan ollut valittamista. Tänään olin viettänyt kahdeksan tuntia labrassa, mutta päätin silti ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua tallille Grimiä moikkaamaan, vaikka olinkin sopinut sen hoidosta huomiseen asti. Halusin myös nähdä Murun varsamasun, nyt kun Elisa viimein tunnusti, mistä tamman pyöristymisessä oikein oli kyse!
Grim oli innoissaan vastassa karsinan ovella ja yritti tunkea kaltereiden läpi syliin, hömppä otus kun on. Menin rapsuttelemaan sitä hetkeksi. "Hei poni! Näytät hyvinvoivalta! Susta on vissiin pidetty kunnolla huolta!" höpisin Grimille sen hamutessa porkkanaa kädestäni. Grim oli harjattu ja ilmeisesti pariin otteeseen myös liikutettu kentällä poissaollessani - pitäisi muistaa kiittää tyttöjä kunnolla huomenna! Voisin vaikka leipoa jotain hyvää.. Jos jaksaisin.
Nopeasti väsymys voitti ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Huomenna olisin pidempään tallilla ja vääntäisin Grimin kanssa koulua kentällä!
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Aug 24, 2013 18:42:26 GMT 3
23.08.2013 - Kouluvääntöä ja rauhallinen maastokävely Saavuin tallille jo varhain, sillä päiväni yliopistolla loppui kahden kieppeillä. Olin helpottunut, sillä pitkä työrupeama alkoi väsyttää. Hain Grimin kuraiselta laitumelta, ja poni oli tietysti piehtaroinut siinä pahimmassa kosteikossa oikein antaumuksella. Koska ilma oli kaunis - ja harvinaisen tyyni, kiitos siitä - päätin harjata tamman ulkona. Sidoin ponin puomiin ja kipitin hakemaan harjoja. Pian ulkoa kuului kimakka hirnahdus, mikä sai minut juoksemaa ulos. Kaikki oli kuitenkin hyvin, Grim hirnui vain ykköstarhassa vouhkaavalle Fellulle vastauksia. "Höpö poni, ei siitä ole sulle mieheksi, se vaan särkee sun sydämen!" koitin varoitella tammaani, joka kaula pitkällä kurkki tarhan suuntaan. Fellu ravasi komeasti aidanviertä ja huuteli naisilleen. Mokoma (ja ah, niin komea) pullistelija, helppohan sen oli, tammojen ympäröimänä!
Sain viettää hyvän tovin Grimiä harjaillen, sillä ponista tuntui lähtevän loputtomasti nyt jo kuivunutta mutaa ja hiekkaa. Välillä yskin pölypilven sisällä - enkä edes liioittele puhuessani pölypilvestä, olisittepa nähneet Grimin.. Pörröturkkisena ponina se kerää ihan kiitettävästi kuraa itseensä. Lopulta sain tamman kuitenkin siedettävään kuntoon, vaikka hommaani vaikeutti kiitettävästi se, että Grim yritti vähän väliä kääntyä niin, että näkisi Fellun. Olisi ehkä ollut helpompi viedä se sisälle harjattavaksi, mutta olisin varmasti tukehtunut karsinassa. Tai vaihtoehtoisesti olisimme saaneet siivota hienojakoista pölyä tallista seuraavan kuukauden.
Kipaisin tamman varusteet, ja hämmästelin sitä, kun satulavyö tuntui yhtäkkiä kutistuneen. Olin pessyt sen, olisikohan se oikeasti voinut kutistua.. Vai oliko Grim lihonut? Poni tuntui olevan aika herkkä lihomiseen, mutta että näin paljon.. Sain kuitenkin vyön riittämään, mutta painoin mieleeni, että se pitäisi vaihtaa hieman pidempään. Tai ostaa joustovyö, vaikken niistä ollutkaan erityisemmin pitänyt. Minun pitäisi kuitenkin joka tapauksessa shoppailla tammalle - ja itselleni - hieman uusia varusteita.
Talutin tammaa kentällä muutaman kierroksen, ennen kuin nousin selkään. Selkäännousu sujui hämmästyttävän rauhallisissa merkissä, mutta se ehkä meni tyynen sään piikkiin. Muuten Grimillä kyllä riitti energiaa, ja sain tehdä todella paljon voltteja ja kiemuroita, että se malttoi pitää käynnin tasaisena. Ravin ja laukan kanssa ei ollut ongelmia, eikä lopputunnista myöskään käynnin kanssa. Ratsastin ehkä noin tunnin verran tehden paljon siirtymisiä ja kaarevia uria. Poni vastasi mukavasti apuihini. Ratsastuksen päätteeksi se oli aika hikinen ja puuskutti, taitaa tamma tarvita kunnonkohotustreeniä! Päätin lähteä jäähdyttelylenkille maastoon. En uskaltanut ottaa satulaa pois, sillä ratsastuskokemukseni Grimin kanssa ei ollut vielä kovin runsasta, ja se vähä, mitä oli, kertoi tamman olevan erityisen vireä maastossa.
Tänään lenkki meni kuitenkin aika hyvin. Kerran se säpsähti pusikosta lähtevää lintua, mutta muuten ei ollut ongelmia. Tahti oli hieman reippaampi kotiin päin, ei kuitenkaan mitään kipitystä. Koska kello oli vasta vähän, päätin viedä Grimin vielä laitumelle harjattuani sen jälleen ulkosalla.
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Aug 29, 2013 15:58:10 GMT 3
25.08.2013 - Hurjaa kyytiä Tätä päivää olin odottanut niin paljon, etten melkein nukkunut edellisenä yönä. Jännitti, koska luvassa oli jotain kivaa! Olimme nimittäin sopineet Ellan kanssa, että menisimme sänkipellolle vähän kaasuttelemaan uljailla laukkaratsuillamme. Näimme puolen päivän aikaan tallilla. "Vitsit en saanut yöllä nukuttua, kun vaan odotin tätä päivää! Ekaa kertaa ollaan Grimin kanssa menossa hurjastelemaan!" huikkasin Ellalle tallin toiselle puolelle harjauksen lomassa. "Haha! Tästä reissusta tulee kivaa!" Ella huikkasi takaisin. Ratsumme olivat sopivasti sijoiteltuna lähes vastakkaisiin päähän tallia. Saimme kuitenkin huudella ihan rauhassa, sillä muita tallilaisia ei vielä ollut näkynyt.
Pian Grim ja Tiku olivat valmiita. Ella ehdotti, että menisimme maastoon alkukävelylle, jotta tammat saisivat tutustua toisiinsa. Se oli hyvä idea, joten suuntasimme kohti rauhallista metsää. Ilma oli onneksi jälleen tyyni, joten Grim ei säpsyillyt ylimääräisiä. Se oli itse asiassa todella todella rauhallinen, ja niin oli Tikukin. "Tuleekohan näiden laukkakisoista yhtään mitään?" kysyin jossain kohtaa Ellalta. "No en kyllä tiedä.. Pahalta näyttää!" "Grimillä on kyllä aina kiire kotiin, että käännytään pellolla sitten niin päin, jos ei muuten auta. Voi tosin olla, että sitten käy niin, että mä löydän itseni tallin ovenpielestä, kun poni porhaltaa karsinaansa asti!" "Katotaan miten meidän käy! Otetaanko vähän reippaampi pätkä ennen kuin suunnataan pellolle?" "Joo!"
Parin reippaamman ravi- ja laukkapätkän jälkeen saavuimme sänkipellon laitaan. Yllättäen Grim piristyi - vaikkemme edes laukanneet kotia kohti - enkä voinut olla nauramatta ponin hurjalle kipitykselle. Se tuntui selvästi nauttivan menostaan. "Tiku ei liiku mihinkään! Jos te lähdette ekana ja ehkä me sitten innostutaan seuraamaan teitä?" Ella pyysi jo vähän huolestuneena. Nyökkäsin ja kannustin Grimin laukkaan. Tamma lähtikin ensin kiitopassilla, mutta vaihtoi pian reippaamman vaihteen silmään. Ei mennyt kauaa, kun takaa alkoi kuulua Ellan kiljumista. Minulla oli täysi työ pidättää Grimiä, niin en uskaltanut katsella taaksepäin ennen kuin olin jarruttanut pellonlaitaan. Ja siinähän parivaljakko olikin jo ihan kannoilla. Kävi ilmi, että Tiku oli kuin olikin innostunut kilpailusta ja heittänyt pukkejakin.
"Luuletko, että Tiku lähtis nyt jo yhtä matkaa? Voitais ehkä välttää pukit, niin pysyt kyydissä", virnuilin Ellalle. Tyttö nyökkäsi, ja käveltyämme pellon toiseen päähän asetuimme rintarinnan. Tiku oli tällä kertaa hereillä, mutta turboponini ohitti sen melko nopeasti, minkä seurauksena suomenhevonen aiheutti Ellalle jälleen hommia pysyä satulassa. Meno oli kuitenkin niin hauskaa, että päätimme vielä kolmannen kerran laukata kilpaa. Kolmas kierros oli selkeästi tasaisempi, sillä Grimiltä alkoi kunto loppua ja Tiku oli herännyt kunnolla. Yhteistuumin päätimme jäähdytellä tammat pellolla, joten lähdimme ravailemaan. Sain tehdä vähän töitä, että Grim malttoi pysyä rauhallisessa ravissa, mutta lopulta tamma alkoi venyttää kaulaansa ja rentoutui.
Tien vierustalla Sanni ja Siiri naureskelivat Tikun riekkunalle, ja lupasivat auttaa Ellaa lentämään vielä joskus oikeasti Tikun selästä. Taputtelin Grimin kaulaa iloisena siitä, että oma ponini ei pukkeja heittele. Huolellisen jäähdyttelyn jälkeen palasimme tallille.
"Vitsit, että oli kyllä kivaa! Tätä kannatti odottaa!" totesin posket punaisina. "Jep, otetaan ihmeessä joskus uusiksi!" Ella vastasi samalla, kun pyyhki sienellä hionnutta Tikua. "Mä voisin ottaa sitä sientä kans vähän!"
Veimme hevoset laitumelle ja suuntasimme tupaan syömään välipalaa.
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Aug 29, 2013 16:05:38 GMT 3
29.08.2013 - Maastakäsin Tänään treenasimme Grimin kanssa maastakäsin. Tein pienen puomiradan ja muitakin agilityesteitä. Tammalla kesti hetken ymmärtää, mitä siltä halusin, mutta kohtalaisen nopeasti - ja hyvin rohkeasti - esimerkiksi kuormalavat ja puomikuja oli selvitetty. Olisin halunnut laittaa pressuesteenkin, mutta siihen tarvitsisin melkein jonkun kaverin. Grim ja kahisevat asiat eivät tunnetusti mene kovinkaan hyvin yhteen.
Noin puolentunnin treenailun jälkeen päästin tamman hetkeksi kentälle vapaaksi ja keräsin esteet pois. Siivoamisen jälkeen päätin loikata Grimin selkään vielä ilman satulaa ja ottaa vähän ravia ja loppuverryttely. Maastoon en tamman kanssa ilman satulaa lähtisi, sillä tuuli kohtalaisen kovaa. Pari sivuloikkaa tamma ehtikin ottaa, mutta mitään sen kummallisempaa se ei kuitenkaan jaksanut säätää, ja minäkin pysyin hyvin mukana.
Ratsastuksen jälkeen harjasin Grimin huolellisesti ulkona. Tuttuun tapaansa tamma pörräsi ja oli vähän levoton, mutta hommat hoituivat. "Ihana poni", mutisin vasten tamman kaulaa päästäessäni sitä tarhaan. Grim kiersi pukkilaukalla tarhan ja palasi tutkimaan taskujani. "Ai meinaatko, että jotain unohtui?" kysyin ja kaivoin taskusta palan porkkanaa. "Hömppä, enhän mä sun herkkua olis unohtanut!"
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Sept 5, 2013 20:05:26 GMT 3
1.-3.9.2013 - Agilitykisausta Vou, ihan alkuun on pakko hehkuttaa, miten mahtava tamma minulla on! Oltiin nimittäin Grimin kanssa kolmipäiväisissä agilitykisoissa kokeilemassa, ja sijoituttiin jokaisena päivänä! Tamma toimi muutenkin kuin unelma. Ensimmäisenä päivänä radalla vähän jännitti - minua siis, ja se luonnollisesti tarttui Grimiin. Ilma oli kuitenkin älyttömän kaunis ja tyyni, kisoissa oli hyvä tunnelma ja iloisia ihmisiä, joten sain kerättyä itseni ja sitä kautta Griminkin. Tyyni sää oli pakko mainita, koska rataan kuului pressun yli kävely. Onneksi ollaan sitäkin päästy treenaamaan kotona. Vähän Grim sitä mulkoili epäluuloisesti, mutta pienellä maanittelulla astui pressun päälle ja kipitti yli.
Rataan kuului pressun lisäksi portaat, pujottelu ja kolme pientä ristikkoa. Ihan perussimppeli rata kyseessä, aika pitkälti samanlaista ollaan treenattukin. Ja kaikki treenaaminen on tuottanut tulosta ihan selkeästi. Kisapaikalla Grim tosin tuntui keskittyvän ihan eri tavalla, kuin kotona. Jotenkin paremmin, vaikka voisi kuvitella, että se olisi juuri toisinpäin. Ensimmäisenä päivänä sijoituimme neljänsiksi, ja olin siihen todella tyytyväinen. Toisena ja kolmantena päivänä paransimme hieman ja saimme toisen sijan - olin haljeta ylpeydestä.
Agility oli muutenkin hurjan kivaa ja itse suorittamisen lisäksi vaihdoimme ajatuksia monen muun ratsukon kanssa. Kisatunnelma oli rento, onnitteluja vaihdetiin puolin ja toisin, eikä sellaista tavanomaista kateutta tai hirveää kilpailunhalua ollut ilmassa ollenkaan. Nämä siis tuskin jäävät ainoiksi kisoiksemme, mikäli agilityä vain lähiseudulla järjestetään!
Kotona kisareissun jälkeen Grim sai kunnon huollon ja lähdimme köpöttelemään maastoon, tällä kertaa ihan taluttaen, sillä olihan meillä takana rankka kisarupeama ja pieni ajomatkakin.
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Sept 17, 2013 18:56:19 GMT 3
16.09.2013 - Syyskuun alun katsaus ja suunnitelmia loppukuulle Syyskuun alku oli mennyt yhdessä hujauksessa, sillä uusi lukukausi oli alkanut heti rytinällä, lisäksi olin tietysti onnistunut saamaan jonkun mystisen syysflunssapöpön, jonka vuoksi olin maannut vuoteessa toista viikkoa. Onneksi tallilaiset ja eräs ystäväni olivat liikuttaneet Grimiä. Oli ollut kurjaa pysytellä poissa tallilta niin pitkään, mutta minkäs teet, en halunnut pahentaa tai pitkittää tautia yhtään. Soittelin kyllä ahkerasti tallilaisille ja ystävälleni, jopa niin paljon, että Elisa ainakin kerran jo tokaisi, että hei nainen vähän luottoa, ponista pidetään kyllä hyvää huolta. Niinpä, mutta kun taisinpa potea hieman huonoa omaatuntoa Grimin laiminlyönnistä - ja tietysti tallivuorojeni.
No niin, palataas asiaan, nimittäin syyskuun alun katsaukseen. Grim on kotiutunut tallille mainiosti, eloa on takana nyt noin kuukausi. Alusta asti kaikki on sujunut hyvin, en valitettavasti ole ehtinyt tehdä kovinkaan paljoa (no, niin paljoa, kuin olisin halunnut) Grimin pressupelolle. Tuulinen sää ja oksien ym. rapina aiheuttaa edelleen paljon päänvaivaa. Alkukuusta kävimme muutamissa kilpailuissa, niin agilityssä kuin perinteisemmissäkin kilpailuissa. Sijoitukset ovat olleet vaihtelevia, mutta olen ollut tammaan oikein tyytyväinen. Kisapaikalla kovinkaan paljoa ylimääräistä häsläystä ei ole, vaan Grim keskittyy täysillä. Se tykkää myös tutustua uusiin ihmisiin ja jonkin verran myös muihin hevosiin.
Olemme maastoilleet ja vääntäneet koulua kentällä. Pari kertaa ehdin myös kokeilla puomityöskentelyä, niin selästä kuin maastakäsinkin. Tölttiä ja passia olen ratsastanut lähinnä maastossa. Etenkin töltti nousee hyvin helposti ja on helppo pitää yllä. Passin kanssa saa tehdä vähän enemmän töitä, mutta kun oikeat avut löytyvät, on meno huisin mukavaa. Ystäväni ja tallilaiset ovat kuuleman mukaan maastoilleet ja menneet kentällä. Kerran tamma pääsi kuulemma jopa irtohyppäilemään pieniä ristikoita sekä Eetun kanssa touhuamaan vähän länkkärijuttuja maastakäsin.
Tamman terveydentila on ollut hyvä, ei valittamista. Ruokahalu on kunnossa, itseasiassa vähän liian kunnossa. Nyt tervehdyttyäni olen nimittäin havainnut tamman lihoneen, eikä kaikki johdu vain talvikarvasta - joka muuten kasvaa ihan kiitettävää vauhtia, vaikka kelit ovat vielä olleet kohtalaisen lämpimät. Täytyy siis vähentää tamman ruoka-annosta sekä herkkujen määrää (nyyh). Varusteet ovat hyvässä kunnossa, kaikkea löytyy. Juomaämpäristä sen sijaan oli irronnut kahva, joten uusi ämpäri pitää ostaa.
No, mitä sitten loppukuussa? Muutaman päivän päästä lähdemme Grimin kanssa Pohjois-Suomeen, sillä eräällä issikkatallilla pidetään issikkamiitti ja valmennuksia sekä vaelluksia. Kuulostaa hyvältä, vai mitä? Lisäksi kun kerran pohjoiseen menemme, ilmoitin meidät Jukolan tallin syystempaukseen eli pääsemme Kaimojärven upeille (kuuleman mukaan) reiteille vaeltamaan ja nauttimaan ruskasta. Tätä varten aion tietenkin ottaa omaa lomaa opinnoista, hahhah, kuinkas muutenkaan.
Lisäksi suunnitelmissa on harrastaa Grimin kanssa mahdollisimman monipuolisesti kaikkea koulusta ja esteistä maastakäsintyöskentelyyn ja maastoiluun.
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Sept 17, 2013 19:18:55 GMT 3
17.09.2013 - Lempeää syysretkeilyä En ollut vielä niin täysin parantunut, että olisin uskaltanut rasittaa itseäni hikitreenillä, joten päätin, että kävisimme Grimin kanssa rauhallisella, mutta vähän pidemmällä maastolenkillä. Olin katsonut kartasta hyvän reitin, jonka kiertämiseen rauhallista vauhtia (lähinnä käyntiä, ehkä pieniä pätkiä tölttiä tai ravia) menisi noin pari tuntia. Olin pakannut reppuun kuumaa juotavaa ja Grimille vähän omenoita. Kello kolme saavuin tallille ja ryntäsin samantien hakemaan Grimiä tarhasta. Hoidin tamman ulkosalla, ja lähdimme nopeasti matkaan. Muistin kuin muistinkin ottaa mukaan myös riimun ja riimmunnarun, että saisin laittaa tamman evästauon ajaksi kiinni.
Keli oli ihana, syksyinen, mutta vielä lämmin. Aurinko paistoi, joskin taivaanrannassa näkyi uhkaavia pilviä. Olin kuitenkin varustautunut myös sateeseen, joten se ei lannistaisi tätä retkeä, yrittäköön vain! Grim oli melko rauhallinen, mutta seurasi kuitenkin tarkkaavaisena ympäristöä, valmiina ryntäämään pakoon tai ottamaan valtaisan sivuloikan, mikäli puskassa vaanisikin yllättäen sapelihammastiikeri tai joku vastaava - Miuku vaikkapa. Kerran se säpsähti, mutta rasahdus oli sen verran pieni, että mikään peto ei sellaista kai Griminkään mielestä voinut aiheuttaa, joten paniikki oli nopeasti ohi.
En voinut vastustaa pientä tölttipätkää, kun polku oli yhdessä kohtaa niin älyttömän hyvässä kunnossa ja leveä ja kaikkea. Grimiäkään vauhdinlisäys ei haitannut, vaan tamma päästeli menemään harja hulmuten. Ottipa se itse laukankin, enkä raaskinut kieltää toista. Lääkärille tästä ei sitten kerrottaisi.. Laukkapätkä jäi lyhyeksi, kun polku pieneni ja tippuneet lehdet olivat muuttaneet sen petollisen liukkaaksi. Kävelimme vielä palan matkaa, minkä jälkeen oli evästauon vuoro. Loikkasin alas selästä ja talutin tammaa hetken sopivaa paikkaa etsien. Lopulta löysin pienen istumiseen soveltuvan kiven, jonka vieressä oli puu, johon saatoin sitoa tamman. Annoin Grimille porkkanat ja mutustin itse sämpylän ja mukillisen höyryävää teetä.
Lyhyen tauon jälkeen jatkoimme matkaa taluttaen, sillä kartan mukaan näillä main olisi muutamia aika vaikeakulkuisia paikkoja, ja halusin varmistaa tammalle hyvän reitin. Ei olisi kiva jäädä keskelle ei mitään jalkavammaisen ponin kanssa, sillä kännykästänikin oli sopivasti akku päässyt loppumaan. Pirun akkua syövät älypuhelimet, puhelimeni oli varmaan metsästänyt kadonnutta nettiyhteyttä niin kiivaasti, että oli kuluttanut akun loppuun, sillä kaiken järjen mukaan sen olisi muuten pitänyt riittää - olin vielä ennen lähtöä varmistanut, että akkua on jäljellä. Joten olisi siis parasta olla varovainen.
Maasto osoittautui helpommaksi, kuin mitä kartta uhkasi, tosin melko märäksi, joten nousin pian tamman selkään. Annoin Grimin kävellä puolipitkillä ohjilla ja hakea hyvää paikkaa astua liukkaalla ja märällä polulla. Äkkiä melkein yläpuoleltamme kuului vihainen säksätys, kun orava päätti, että olimme liian lähellä. Grim sai tietysti sätkyn, mutta jalkojen luistaessa liukkaalla alueella tamma tyytyi nopeasti vain luimimaan ja kulkemaan matalana ympärilleen pälyillen. Silittelin tammaa ja puhelin sille rauhallisella äänellä, ja niin siitäkin tilanteesta selvittiin. Melkoisen sydänkohtauksen oravan kiukku oli kuitenkin saanut aikaan.
Onneksi metsä harveni pian ja polku leveni hiekkatieksi, joten pääsimme vähän tölttäilemään. Välikohtaus unohtui nopeasti, ja Grim rentoutui nauttimaan vauhdikkaammasta menosta. Maisemat alkoivat muuttua tutuiksi, joten siirsin tamman takaisin käyntiin, vähän ajan päästä laskeuduin myös alas selästä, ettei tamma vaan saisi päähänsä painaa täysillä talliin asti. Taluttaessa se nimittäin yleensä käyttäytyi nätimmin - ellei sitten säikähtäisi jotain. Pääsimmekin rauhallisesti tallille, ja kunnon harjauksen jälkeen vein Grimin tarhaan nauttimaan vielä päivän viimeisistä auringonsäteistä. Tummat pilvet pysyttelivät kiltisti horisontissa koko retken ajan, ja nyt niitä ei näkynyt melkein ollenkaan.
Painuin tupaan etsimään muita tallilaisia, sillä olin kiitokseksi ponini huolenpidosta leiponut omena- ja raparperipiirakan.
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Oct 7, 2013 21:10:03 GMT 3
25.09.2013 - Syksyinen maastoretki Milan ja Linkan kanssa "Moi!" huikkasin Linkan karsinassa jo hääräilevälle Milalle saapuessani myöhässä tallille. "Sori, unohdin ihan, että tankki oli melkein tyhjä, joten piti käydä tankkaamassa. Ihan hirvee jono! Vissiin joku neljän ruuhka!" puuskahdin hikisenä säntäillessäni edestakaisin. "Haha, ei se mitään, mä toin Grimin jo sisään! Se meinas jallittaa mua, mutta porkkana vei voiton!" Mila naureskeli. "Voi kiitos! Lupaan olla nopea, niin ehditään tehdä lenkki hyvin ennen pimeää!"
Eikä aikaakaan, kun istuimme hevostemme selässä pihalla. Pikaisen reittimietinnän jälkeen lähdimme matkaan, minä ja Grim kärjessä. Selitin parhaani mukaan kaiken tarpeellisen jokaisesta vastaantulevasta polusta, niiden pituudesta, kunnosta ja määränpäästäkin. Ravailimme välillä rauhallisesti, hevosilla tuntui olevan ihan mukavaa, Grim ainakin nautti puolipitkien ohjien tuomasta vapaudesta ja rennosta meiningistä. Jossain kohtaa sepustukseni alkoivat ilmeisesti muuttua hepreaksi - tai sitten olin höpöttänyt liikaa - sillä Mila ilmaisi huolensa eksymisestä. Koitin parhaiden taitojeni mukaan vakuuttaa, ettei näihin maastoihin ainakaan kovin pitkäksi aikaa eksyisi, sillä suurin osa lenkeistä teki ympyrän ja kaarsi lopulta takaisin tallille. Mila näytti vähän helpottuneemmalta.
Sää oli ollut puolipilvinen, mutta lopulta mokoma muuttui täysin pilviseksi ja heitti niskaamme sadekuuron - hyvin kylmän ja syksyisen sellaisen. Yksissä tuumin päätimme, että kiertoajelu olisi tässä ja suuntaisimme takaisin tallille. "Otetaanko vielä vähän ravia?" ehdotin, ja Mila suostui. Ei kuitenkaan mennyt pitkään, kun Grim tajusi, että koti on edessä ja vaihtoi isompaa vaihdetta silmään. Päästelin ärräpäitä suustani, mutta tamma ei halunnut ottaa raville. Ja kun Linka vielä kaiken hyväksi sai tarpeekseen pikkuponista edessään ja painalsi ohi, viiletimme sellaista kyytiä, että pelkäsin jo rymistelevämme suoraan sisään talliin.
Onneksi Mila sai kuitenkin tammansa avut läpi, jolloin Grimkin suostui hidastamaan - törmättyämme melkein Linkan takamukseen. Onneksi pahemmalta vältyttiin. "Meinas kyllä paniikki iskeä! Oon nimittäin kerran löytänyt itseni Grimin karsinasta, kun tamma päätti laukata suoraan avoimista tallin ovista sisään, oli aika hilkulla etten jäänyt karmeihin!" nauroin selvästi huojentuneena tilanteen saamasta käänteestä.
Viimeisen pienen tienpätkän ennen tallia pitäydyimme visusti käynnissä, eikä kumpikaan tammoista tuntunut enää välittävänkään ylimääräisestä riehumisesta. "Mä meen käveleen tän kanssa hetkeks kentälle, niin saan ponin hengityksen tasattua, kuuntele miten tää puuskuttaa!" totesin. Mila meni jo talliin hoitamaan hevostaan. Kävelimme viitisentoista minuuttia, minä taluttaen Grimiä. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös, kun tamman hengitys viimein palautui normaaliksi. "Ihme kahjo oot!"
Hoidin Grimin ja putsasin sen varusteet huolellisesti. Tamma sai viettää iltakauroihin asti aikaa ulkona. Ennen lähtöäni kävin huikkaamassa Milalle kiitokset ja heipat.
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Oct 7, 2013 21:19:55 GMT 3
07.10.2013 - Koulukiemuroita ja passia pellolla Tänään väännettiinkin Grimin kanssa pitkästä aikaa koulua ihan antaumuksella. Tehtiin pohkeenväistöjä ja kunnolla siirtymisiä. Tamma oli ihanasti kuulolla, mutta tuuli häiritsi ulvonnallaan treenejämme, Grim ei nimittäin meinannut pysyä nahoissaan kovimpien puuskien aikaan, vaan säntäili eestaas kuin piston saaneena. Yritin olla niin kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut, annoin vain pohkeita ja väistätin tammaa. Ihan hyvin se sitten aina rauhoittui. Puolisentuntia teimme aktiivista treeniä, minkä jälkeen päätin mennä kokeilemaan passia sänkipellolle.
En ole Grimillä ihan mahdottomasti erikoisaskellajeja ja etenkään passia ratsastanut, ellei satunnaista maastotölttäilyä lasketa - niin ja issikkaleiriämme. Issikkaleiriltä tämä askellajikuume oikeastaan alkoikin, ja nyt olinkin ilmoittanut meidät oikein kisoihinkin. Ne pidettäisiin 21. päivä, joten aikaa harjoitteluun oli vielä vähän. Olin ilmoittanut Grimin sekä passi- että kouluratsastusluokkaan.
Grim oli innoissaan päästessään pellolle ja innostui entistä enemmän päästessään viipottamaan passia. Välillä se nosti passin sijaan laukan, mutta aika hyvin sain avut vaihdettua. Vesi valui silmistäni vauhdin hurmasta, oli kyllä ihan mahtavaa! Loppukäynneille menimme maastoon, tuulen vuoksi kuitenkin talutin tammaa, sillä en halunnut löytää itseäni pöpeliköstä.
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Oct 18, 2013 11:52:21 GMT 3
18.10.2013 - Pelottavaa suomalaista lunta Täytyy sanoa, että muutama ärräpää pääsi matkalla tallille. Olin suunnitellut talvirenkaidenvaihdon vasta viikonlopulle, joten talvi todellakin yllätti tämän autoilijan. Ja liikenteen kaaoksesta päätellen en ollut ainoa yllätetty. Enkä minä sitä tarkoita, ettenkö tykkäisi talvesta, sillä todellakin tykkään, mutta yhdistelmä kesärenkaat ja loska ei kuulu suosikkeihini - jännä juttu sinänsä... No, pääsin kuin pääsinkin ehjänä tallille. Aamuvuorolainen oli heittänyt hevoset jo ulos ja siivonnut karsinatkin, joten sain suunnata suoraan hakemaan Grimiä tarhasta.
Tamma riehui ihan hulluna matkalla tallille, en tiedä johtuiko se loskasta vai tuulesta vai molemmista, mutta sain olla aika tarkkana, että poni pysyi käsissä ja itse pysyin pystyssä. Grimin märästä karvasta saatoin päätellä tamman pyörineen tarhassa oikein antaumuksella. Hölmö mikä hölmö! Päätin ratsastaa ilman satulaa ja pistää vain satulahuovan selkään. En ollut tammalla montaa kertaa ratsastanut ilman satulaa, mutta niillä parilla kerralla se oli kuitenkin toiminut ihan nätisti, joten päätin uskaltaa tehdä sen nytkin. Grim oli nopeasti varusteissa, joten talutin sen ulos. Kapusin selkään tallin edustalla olevalta jakkaralta ja suuntasimme loskaiselle kentälle.
Poni käyttäytyi vähän hölmösti, nosteli jalkojaan liioitellun korkealle ja oli muutenkin vähän neiti. "Ihan kun sä et olis ennen loskaa nähnyt!" puuskahdin Grimille pienen ravipätkän jälkeen. Ravia oli hyvin vaikea keventää, kun jokaisen lätäkön tullen tamma nosteli jalkojaan ja melkein pomppi lätäköt. "Pönttö! Ihan varmasti teillä on supersateisessa Islannissa samanlaiset kelit joka alkutalvi ja kevät!" höpötin puoliääneen silmiäni pyöritellen. Lopulta Grim rauhoittui vähän - tai sitten totuin sen hötkyilyyn - ja pääsimme työskentelemään vähän paremmin. Kolmen päivän päästä pidettäisiin askellajikilpailut, ne Grimin ensimmäiset, joten päätin pienen koulutreenin jälkeen lähteä takatielle passia harjoittelemaan.
Ensimmäisillä kerroilla tamma nosti laukan ja painoi ihan täysillä, mutta lopulta sain nostettua passin. Tulin aina tallia kohti käynnissä, koska Grimillä tuntui olevan niin paljon energiaa, että olisimme varmaan päästelleet talliin asti. Niin, olin oppinut viime kertaisesta maastoreissustamme sentään jotain! Otin suoran muutamaan otteeseen, minkä jälkeen palasin kentälle loppuverkkailemaan. Tölttäsimme puolipitkin ohjin ja lopuksi verryttelimme käynnissä suurilla kaarilla.
Harjasin Grimin huolellisesti ja pistin sille fleecen niskaan, että tamma kuivuisi joskus. Lopuksi valmistelin vielä iltaruuat.
Ai niin! Grimillä on nykyään hoitaja! Tyttö nimeltä Sofia! Soiteltiin hänen kanssaan alkuviikosta ja keskiviikkona Sofia piipahti tallillakin katsomassa, miltä meillä näyttää. Ihan mahtavaa! Sofia vaikuttaa tosi mukavalta ja passelilta Grimille, jännityksellä odotan, millainen suhde tästä kehkeytyy!
|
|
|
Post by feiarth (Malla) on Nov 27, 2013 0:46:28 GMT 3
26.11.2013 - Lunta tulvillaan.. Olen jälleen laiminlyönyt velvollisuuteni päiväkirjan kanssa, vaikka kuinka lupasin itselleni, että kirjoitan ahkerasti, niin näen vielä vuosienkin päästä kehityksemme ja kaikki hauskat kommelluksemme. Ei niin ei. Tänä iltana päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja jäin iltatallin jälkeen tupaan kirjoittamaan. Jos olisin mennyt kotiin, niin kuin yleensä, en olisi varmaan tänäänkään saanut kirjoitettua. Kotona on liian paljon muka parempaa tekemistä.
No, tänään minulla oli vapaapäivä, joten tulin tallille jo aamusta puuhastelemaan. Tein aamutallin ja vein hevoset tarhoihin, minkä jälkeen päätin aloittaa joulusiivoilut tuvassa. Vähitellen sain seuraa muista tytöistä, ensin tuli Mila, sitten Ella ja lopulta Grimin hoitaja, Sofia. Tyttöjen kanssa pistimme todella hihat heilumaan, kävimme kaivamassa vintiltä ja Joukolta koristeita ja valmistelimme tiluksia joulua varten.
Lounaan jälkeen hain Grimin tarhasta ja harjasimme sen Sofian kanssa huolella. Lupasin pitää heille pienen valmennustunnin tänään, minkä jälkeen kävisin rauhallisella maastolenkillä käppäilemässä ja ihastelemassa toissa päivänä satanutta lunta. Toivottavasti pysyvää tällä kertaa. Sofia ratsasti jo totuttuun tapaan melkoisen hyvin Grimillä, vaikka tammalla oli lumen ja kirpeän pakkasilman vuoksi ekstrapaljon energiaa. Laitoin heidät tekemään vähän koulukiemuroita, paljon siirtymisiä ja kaarevia uria, niin että molemmat olivat valmennuksen jälkeen hengästyneitä.
Jätin satulan Sofialle puunattavaksi ja lähdin maaston tamman kanssa. En ollut vielä vaihtanut talviratsastushousuihin, joten Grimin paljas selkä tuntui ihanan lämpimältä jalkojani vasten. Annoin ponin kävellä suurimmaksi osaksi pitkin ohjin, vaikka se kulkikin reippaasti. Oli kuitenkin tyyntä, eikä pelottavia mörköjä näkynyt missään. Tutulla metsätienpätkällä Grim nosti pään ylös ja kiihdytti vauhtiaan, enkä malttanut olla keräämättä ohjia ja antamatta sille pohkeita. "Jos ihan vähän töltätään, eikös juu, tammaseni?" puhelin enemmän itselleni kuin Grimille, ja niin me viiletimme koskemattomassa hangessa palanmatkaa. Liian nopeasti suora kuitenkin päättyi, ja siirsin Grimin takaisin käyntiin. Tamma hörisi ja pärski tyytyväisen oloisena.
Noin puolentunnin kävelylenkin jälkeen olin takaisin tallilla. Hoidin Grimin ja vein sen tarhaan nauttimaan auringonpaisteesta. Kello oli kaksi, ja tallilla alkoi olla kuhina. Lupasin valokuvata Eetun ratsastusta, kerrankin oli hyvä syy jäädä kentän reunalle notkumaan ja ihastelemaan kaksikon menoa! Kuvaamisen jälkeen lähdin käymään kotona, ja palasin takaisin jälleen iltatallia tekemään.
|
|