mila
Uusi tuttavuus
Linkan omistaja
Posts: 20
|
Post by mila on Aug 31, 2013 23:39:02 GMT 3
Linkan päiväkirjaa.
|
|
mila
Uusi tuttavuus
Linkan omistaja
Posts: 20
|
Post by mila on Sept 8, 2013 2:22:37 GMT 3
07.09.2013
Kannoin selkä vääränä ostoksiani Fiatista ulos. Olin "hieman" käynyt tuhlailemassa jo muutenkin vähäisiä pennosiani Equestrian PRO:ssa ja nyt tavaravuori piti saada talliin asti. Oli loimea, satulaa, suitsia, riimuja, harjoja... Kaikenmaailman tilpehööriä... Pitihän se nyt vähän äidin kultamussukan takia vähän törsätä. Eikö? Laittelin satulahuoneessa tavaroita niille kuuluville paikoilleen ja hyräilin päähäni jumittunutta Anssi Kelan Levoton Tyttö-biisiä. Oli muuten harvinaisen ärsyttävä korvamato! - Mustekaloiiilla on kolme sydäntäää, mulla vaiinn yks ja sitä ei saa särkeääääää, laulaa luikautin oikein sydämeni pohjasta sillä en ollut huomannut paikalle saapunutta Elisaa. - Khrmm, kaunista, Elisa tyrski pidätellen nauruaan. - Sori! Jos olisin tienny että täällä on muitakin niin olisin säästänyt korvasi tältä kamalalta rääkynältä, mutisin naama punaisena. - Hahahah, on sitä kuultu kauheampaakin, Elisa hymyili ja nappasi samalla Murun harjapakin hyllyköstä. Jäin jälleen yksin touhuamaan, mutta tällä kertaa pidin suuni visusti kiinni vaikka kuinka laulattikin...
Kun tavarat oli paikoillaan ja jäljet siistitty, lähdin hakemaan Linkaa sisälle. Tamma ravasikin tuttuun tapaansa portille hirnuen kuuluvasti. Vaikkei tamma ollut vielä viikkoa kauempaa Kivihaassa ollut, se oli kuitenkin tottunut uuteen kotiinsa ja omistajaansa alta aikayksikön. - Terve akkeli, lässytin tammalle ja napsautin narun sen riimuun kiinni. Nämä vanhat haisulit saivat lentää roskikseen heti, kun päästäisiin sisälle talliin! Linka tulla kipsutteli kiltisti vierelläni, kun suuntasimme kulkumme kohti tallia. Vain Miuku sai tamman unotamaan olemassaoloni hetkeksi ja olikin menossa tervehtimään karvapalloa, mutta estin neidin aikeet. - Ehdit sinä sen kanssa seurustella myöhemminkin, sanoin Linkalle, joka näytti silminnähden loukkaantuneelta. Pistin Linkan karsinaansa ja riisuin siltä riimun pois. Tamma heilutti pudisteli päätänsä antaumuksella. - Hei Elisa, heitänkö mä tän vanhan riimun roskiin vai pistänkö taltteen jos sattuu, että jollakin sattuu menemään rikki? huikkasin Elisalle, joka touhusi Murunsa kanssa pesupaikalla. - Öö... No, laita vaikka sinne jonnekki satulahuoneeseen, Elisan vastaus kuului jostain suomenhevosen takaa. - Okkei!
Harjaan Linkan ennätysvauhtia, laitan sille uudet varusteet niskaan ja vedän itsellenikin ratsastussaappaat jalkaan. Irrotan Linkan "kahleistaan" ja lähdemme kohti kenttää, jonne olin pikaisesti käynyt kasaamassa parit esteet. Olin mennyt sitten ilmoittamaan meidät 20.9. järjestettäviin estekisoihin, joten nyt piti hieman treenata kyseistä koitosta varten. Ei minun kyhäämät esteet olleet kuin 50senttiä korkeita, mutta riittäisi nyt näin alkuun meille. En ollut Linkalla aikaisemmin hypännytkään - ellei koeratsastuksen pikkuestettä laskettu...
Punnerran itseni Linkan selkään ja verryttelen tamman kanssa kunnolla. Linka on tuttuun tapaansa heti työnteossa mukana ihan tosissaan ja tuntui kuin se olisi lukenut minun ajatuksiani, sillä se teki juuri niin kuin minä suunnittelin. Että mä olin ylpeä! Kun olimme alkuverkat ahertaneet, nostin Linkalla ravin ja suuntasimme kulkumme pienelle ristikolle. Linka hyppäsi esteen yli vaivatta eikä toinenkaan este tuottanut sille minkäänlaisia ongelmia. - Hyvä tyttö! kehuin tammaa, kun olimme muutamaan otteeseen esteet hypänneet. - Kokeillaan onnistuisko laukassa, mutisin ja nostin laukan. Linka lähti taas hyvin etenemään esteelle, mutta heti hypyn jälkeen se ryöstäytyi kovempaan vauhtiin ja olin lentää selästä. - Soooooooo, rauhoittelin tammaa ja ohjasin sen pääty-ympyrälle. Linka olisi ilmeisesti halunnut mennä viilettää pitkin kenttää tukka putkella, mutta nyt ei niin tehty! Kun tamma tuntui taas olevan kuulolla, kokeilimme esteitä uudestaan. Tällä kertaa Linka hyppäsi kunnolla eikä yrittänyt lähteä kaahailemaan - mitä nyt pari ilopukkia heitti... Linkalla oli muutenkin kuuleman mukaan pahana tapana kuumua esteillä. Mutta eihän kukaan voi olla täydellinen!
Kun Linka oli hypännyt esteet muutamaan kertaan ilman kiukuttelua ja turhaa hötkyilyä, päätin lopetella siltä päivältä. Annoin tammalle pitkät ohjat ja se venytti kaulaansa tyytyväisen näköisenä. - Hyvä tyttö, sanoin ja taputin Linkaa kaulalle. - Me kuule mennään ja voitetaan koko kisa! Linka pärskähti jotenkin huvittuneen kuuloisesti "Niin varmaan!" Ehkä meidän olisi pitänyt aloittaa tää meidän yhteinen kisataival kouluratsastuksella kun se Linkalle on mieluisampaa, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, vai mitenkä se meni?
|
|
mila
Uusi tuttavuus
Linkan omistaja
Posts: 20
|
Post by mila on Sept 20, 2013 20:57:19 GMT 3
20.09.2013 Ensimmäiset kisat
- Mila Santaselle ja Kings Calinkalle puhdas rata ja he ovat täten toisella sijalla, kuului kaiuttimista, kun ratsastimme Linkan kanssa pois radalta. Taputin tammaa kaulalle ja kehuin sitä vuolaasti. Vaivatta oli Linka hypännyt 70cm korkeat esteet. Tuntui kuin minua ei olisi siellä selässä tarvittukkaan, niin hyvin neiti kulki. - Mahtavaa! Sari kiljui, kun pomppasin alas Linkan selästä ja annoin suitset ystävälleni, joka jäähdyttelisi tamman. - Aivan mahtavaa, myhäilin tyytyväisenä. Vielä ei pitäisi nuolaista, vuorossa oli vielä 6 ratsastajaa ja hyvinkin jotkut heistä voisi mennä ohitsemme tuloksissa.
Ja niinhän siinä kävi. Mutta ei se neljäs sija kuitenkaan mitenkään huono ollut, ottaen huomioon että nämä oli minun ja Linkan ensimmäiset yhteiset kisat ja Linka oli enemmän kouluratsu kuin estetykki. Olin erittäin tyytyväinen Linkaan! Olin odottanut huomattavasti huonompaa menestystä, joten tämä tuli todellakin positiivisena yllätyksenä!
|
|
mila
Uusi tuttavuus
Linkan omistaja
Posts: 20
|
Post by mila on Sept 25, 2013 18:08:13 GMT 3
25.09.2013 maastoilua ft. Malla & Grimm
- Valmista? Malla kysäisi issikkansa Grimmin selästä ja näytin tälle peukkua. - Mennään vain, sanoin hymyillen. Malla oli luvannut lähteä näyttämään minulle ja Linkalle maastoreittejä, jotka kulkisivat Kivihaan lähimaastossa. En ollut Linkan kanssa aikaisemmin vielä maastossa käynytkään, ellei lasketa rauhallisia talutusreissuja joiden aikana olin kyllä pitänyt Kivihaan koko ajan silmissäni. Olisihan se aika noloa eksyä johonkin metsän siimekseen... Linkaa hieman ärsytti edessä tallusteleva mini-hevonen ja olisi kovasti halunnut rynniä sen edelle, mutta pidin tammani kuitenkin kurissa. Nyt ei ollut tarvetta turhanpäiväiseen temppuiluun!
Ravailimme rauhalliseen tahtiin pitkin teitä. Aurinko yritti välillä paistaa pilvien takaa, mutta kova tuuli sai auringon peittymään pilvillä yhä uudelleen ja uudelleen. Malla kertoi mistä pääsee minnekkin ja mitä reittiä kannattaa käyttää milloinkin. Varmaan puolet jutuista meni minulta ohikorvien, mutta enköhän minä uskalla joskus yksinkin lähteä samoilemaan pitkin mettiä. - Ei tänne nyt kovin vaikeaa oo eksyä, melkeinpä mahdotonta, Malla naurahti, kun kerroin hänelle epäillykseni. - Kaikkia teitä ja polkuja pitkin pääsee loppujen lopuksi Kivihakaan. - Kaikki tiet johtavat Roomaan, tai siis Kivihakaan. - Just niin!
Olimme taapertaneet pitkin maastoreittejä jo tunnin verran kun saimme pienen sadekuuron niskaamme. - Yhh! Eiköhän käännytä takaisin tallille? Malla kysyi. - Sopii mulle! Käänsimme hevoset tulosuuntaan ja lähdimme raviin. Grimm taisi aavistaa että suuntasimme kotia kohti ja ryöstäytyi laukkaan. Linka ilmeisesti päätti ettei issikan pölyjä jäisi haistelemaan ja lähti itsekkin kiitämään eteenpäin. Pian se olikin Grimmin edellä ja minä-parka yritin sitä saada rauhoittumaan. Mutta ei.... Ratsut olivat päässeet kisailun makuun eikä kumpikaan halunnut olla viimeinen.
Hieman ennen tallipihaa sain Linkan rauhoittumaan ja melkein meidän takamukseen törmännyt Grimm päätti myös lopettaa pelleilynsä. - Huh! huokaisin. - Luulin ettei se pysähtyisi ikinä! - Ehkä ois kannattanu antaa Linkan mennä edellä heti kun käännnyttiin, Grimm kun tapaa laittaa vauhdin päälle heti kun kotiin päin käännytään... - Mä huomasin, naurahdin. - Noh, ens kerralla sitten ollaan viisaampia. - Sanoppas muuta.
Ratsastelin pitkin tallipihaa käynnissä ennen kuin laskeuduin selästä ja vein tamman talliin. Hoidin sen huolellisesti, tarkistin jalat ja tein sen iltaruoat valmiiksi, jotta iltatallisa olevan ei tarvitsisi niitä ruveta mittailemaan. Linka rouskutti heiniään tyytyväisen näköisenä, kun sitä jäin ihastelemaan hetkeksi karsinan ovelle. Oli se vain kaunis!
|
|
mila
Uusi tuttavuus
Linkan omistaja
Posts: 20
|
Post by mila on Oct 15, 2013 22:38:49 GMT 3
15.10.2013 Miss Känkkäränkkä
- Hyvää päivää arvon neito. Oliko teillä ikävä? huikkasin Linkalle, joka tuijotti minua syyttävän näköisenä tarhan portilla. Se oli nähnyt jo kaukaa minun kaartavan autollani tallipihalle ja hipsivän pihan poikki talliin. Linkan hirnunta oli kuulunut varmaan toiselle puolelle pitäjää, kun se oli perääni "itkenyt". Linka pörisi kuuluvasti, kun napsautin riimunnarun sen päitsiin kiinni ja talutin tamman ulos tarhasta. Tamma osoitti mieltään tanssahtelemalla riimunnarun toisessa päässä eikä meinannut ottaa kuuleviin korviinsakkaan, kun komensin neitiä olemaan kunnolla. Päinvastoin. Tuntui että tamma vaan innostui entisestään. - NYT ihan oikeasti, LOPETA! komensin ja nykäisin riimunnarusta turhautuneena. - Mikä sulla tänään oikein on? Linka rauhoittui hieman ja korvat niskaan liimautuneena tallusteli perässäni talliin. Elisa puunasi käytävällä Muruaan ja hontelojalkainen varsa seistä pönötti emänsä kupeessa kiinni. Linka hörisi pikkuruiselle varsalle iloisesti ja kiinnitin sen myös käytävälle sopivan välimatkan päähän.
- Joko oot nimeä miettinyt? kysyin Elisalta hakiessani Linkan harjoja. - Ennn vielä, pikkuhiljaa se varmaan pitäis keksiä, Elisa vastasi ja tönäisi kevyesti varsaa, kun tämä yritti syödä omistajansa takin helmaa. Linka olisi kovasti halunnut mennä moikkaamaan pikkuista hevosta, mutta Muru näytti siltä että jos Linka olisi astunut sentinkään lähemmäs niin se olisi hermostunut. - Haluaisko Linkakin oman pikkuriiviön? lässyttelin tammalle samalla kun suin sitä kumisualla pyörivin liikkein. Ehkei nyt ihan vielä ainakaan... Kenties joskus tulevaisuudessa kuulisimme pikku-Linkan kavioiden kopsetta käytävällä, mutta odotetaan nyt kuitenkin vuosi tai kaksi. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Elisa laittoi Murun varsoineen karsinaan ja ilmoitti lähtevänsä haravoimaan tarhoille johtavaa tietä. - Saa kohta tilata jonkun puskutraktorin et pääsee tarhoille kun kaikki lehdet ja heinänkorret tukkivat reitin... Elisa mutisi mennessään.
Heti kun tallin ovi meni kiinni, Linka aloitti jälleen sen turhanpäiväisen kiukuttelunsa. Se kuopi jalallaan maata, yritti purra, liikkui levottomana ja muutenkin oli aivan mahdoton. - Et kehtais... huokaisin, kun olin joutunut työntämään hikihatussa Linkaa sivummalle kun tämä oli päättänyt asettaa kinttunsa suoraan varpaiden päälle. Luojan kiitos turvakärkikengistä... - Kyllä sitä niiiin esitetään hienoa neitiä kun on yleisöä mutta heti kun jäädään kaksistaan niin pitää ruveta temppuilemaan... Prkl.
Kun monen kirosanan ja turhautuneen tuhahduksen jälkeen Linkalla oli varusteet päällä, lähdin sen kanssa kentälle. Olimme ilmottautuneet Villi-Cupiin, joten kuun viimeinen päivä olisi aika taas kokeilla onnea niin este- kuin kouluradallakin. Ponnistin Linkan selkään ja tamma melkein samantein lähti liikkeelle. - Ei niin hopusti, mutisin ja keräsin ohjia paremmin käteeni. Energiaa sillä tuntui ainakin olevan...
Linka oli aivan mahdoton. Se ei kuunnellut minua sitten yhtään. Se painoi kädelle, pukitteli, meni kiitolaukkaa silloin kun olisi pitänyt mennä rauhallisesti ravia ja muutenkin minulla oli täysi työ pysyä siellä sen selässä. - Sä oot kamala, murisin kun Linka jälleen kerran veti pukkirodeoo pitkin kenttää. - Mahtuukos sinne sekaan vai meinaatko vallata koko kentän, Eetun ääni kuului portilta ja Linka lopetti hölmöilynsä kuin seinään. - Tuu mukaan vaan, tääkin näyttäs asettuvan heti kun on kavereita, huikkasin Eetulle vastaukseksi. Loppuajan Linka oli kuin unelma ja teki just eikä melkein sitä mitä pyydettiinkin. Ilmeisesti tänään vaan oli neidillä "Tahdon olla erittäin v-mäinen omistajaani kohtaan"-päivä jolloin yhteistyö ei oikein ottanut sujuakseen. Mutta eiköhän se tästä...
|
|
mila
Uusi tuttavuus
Linkan omistaja
Posts: 20
|
Post by mila on Oct 31, 2013 0:41:44 GMT 3
30.10.2013
Kivihaassa oli hiljaista, kun iltamyöhään Linkan kanssa saavuimme kisareissulta takaisin. Kummoisesti ei ollut meidän osaltamme Villi-Cupit menneet. Koulussa olimme olleet sijalla 45 ja esteillä sijalla 61. No mutta aina ei voi voittaa! Muut hevoset hieman hämmentyneinä tuijottivat meitä, kun astelimme sisään talliin. Ne olivat jo pari tuntia sitten saaneet iltapöperönsä iltatallilaisen toimesta ja yleensä tähän aikaan ei tallilla ketään näkynyt. - Me tässä vaan, hymyilin ja kiinnitin Linkan käytävälle. Riisuin kaikessa hiljaisuudessa tammalta kuljetussuojia pois, kun Jouko asteli talliin. - Jaa siekös se vaan olitkin... Minä että täällä jotain hevosvarkaita on käymässä kun yömyöhään auto ajo pihhaan, Jouko naurahti. - Hahah, eiiii nyt sentäs, hymyilin iloisesti. - Kisareissulta tultiin vasta niin siks näin myöhään liikenteessä. - No tuliko voitto? - Ei todellakaan! - Hahahahah, no mutta joku toinen kerta sitten, Jouko haukotteli. - Minä taidan tästä sitten suunnata takasi sänkyyn, tuutkos mukaan? Punastuin hiukan, mutta kieltäydyin kohteliaasti "tarjouksesta". - Mä en usko että se avomies oikein tykkää jos vieraiden miesten sänkyyn menen. Jouko iski silmäänsä ja lähti sitten Miuku vanavedessään ulos tallista.
Kun olin saanut Linkan kanssa iltapuuhat tehtyä, sammuttelin valot tallista ja lähdin sitten itsekkin ajeleen kotia kohti.
|
|
mila
Uusi tuttavuus
Linkan omistaja
Posts: 20
|
Post by mila on Dec 21, 2013 22:07:33 GMT 3
20.12.2013 Hankiralleilua Mallaspurossa
Linka ihmetteli ympärillään pörräävää erilaista hevosjoukkiota mihin se oli kotona Kivihaassa tottunut. Oli jos jonkinmoista kauramahaa omistajineen ja hoitajineen. Olimme tulleet Mallaspuroon laukkailemaan pellolle. Eihän meille enää ne kotitallin pellot riittäneet, oli pakko päästä ”avartamaan maisemaa” ja kun olin Lynnin ilmoitukseen hankiralleista netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt, olin melkein samantein ilmoittanut minut ja Linkan mukaan revittelemään pellolle.
Pelto, jossa nämä ns. rallit vedetttiin ei sijainnut kovin kaukana tallista. Siinä matkalla kuitenkin tuli hyvin verryteltyä hevoset ja Linkalla tuntui varsinkin sitä energiaa riittävän jo alkumatkasta. – Äläs nyt vielä, kohta pääset revittelemään, mutisin mustalle tammalleni kun se yritti linkamaiseen tapaansa ryöstää laukkaan maastopolulla. Ei Linka ainoa ollut, jolla näytti virtaa olevan. Muutamat pruut ja kirosanat kajahtelivat aina välillä meidän hevosletkassamme, kun tarvoimme eteenpäin kohti tallia. – Olemme perillä! Lynn huuteli jonon kärjestä. – Muistakaa se maalaisjärki! Ei mennä liian lähelle toista ja jos joku tippuu niin hidastakaa ettei tule ruumiita. Ensin menee ponit ja sitten hevoset.
Linka melkein ampaisi ponien matkaan kun pienet ja vähän isommatkin ponit lähtivät ratsastajineen revittelemään pitkin peltoa. Onneksi tamman menohaluja hieman hillitsi vieressä flirttaileva ruunikonkirjava puoliveriori. Ratsastin Linkan kuitenkin kauemmas komistuksesta ennen kuin kaksikon välillä liiaksikin rupeaisi kipinöimään.
Kun poneista oli voittaja selvillä, oli meidän hevosten vuoro. Linka ampaisi matkaan tuulispään tavoin, mutta koska tamma keskittyi lähinnä takapään nakkeluun, ei me kärkijoukossa ”maaliin” tultu. Mutta ei se haitannut! Pääasia, että kivaa oli enkä päätynyt kyntämään lumista peltoa ruhollani, vaan pysyin pukittelevan tammani selässä takiaisen tavoin. Joillakin ratsuilla tuntui olevan vielä energiaa, joten saimme Lynniltä luvan käydä muuten vain laukkailemassa pellolla ennen kuin oli aika lähteä tallia kohti…
|
|