|
Post by Ella on Aug 22, 2013 23:14:22 GMT 3
Hei sinä joka Tikun päiväkirjan löysit ja avasit! Toivottavasti sinulla on mukanasi jokin pieni suloinen tarina jaettavaksi (Tiku katseli söpösti tarhasta kun saavuit tallille ja miten kauniisti se otti omenan kämmenltäsi) tai jokin huomioitava asia (irronnut kenkä, rivin alku takasissa), mikä pitäisi saada kaikille tietoon. Tarkoituksena on kerätä kaikki Tikun elämäntapahtumat (ihanat maastoretket, kilpailumatkat ja kengitykset) samojen kansien väliin, joten jätäthän puumerkkisi tarvittaessa!
|
|
|
Post by Ella on Aug 24, 2013 10:53:31 GMT 3
24. elokuuta Viikonlopun kunniaksi suunnataan Tikun kanssa tarkastelemaan Kivihaan maastoreittejä! Ollaan muuton jälkeen pyöritty kentällä, ja muistuteltu mieleen mistä nappulasta tapahtui mitä. Onnekseni olen huomanut, että Tiku on vain kasvanut ja kehittynyt näiden parin erossa vietetyn vuoden aikana, ja ihan oikeaan suuntaan! Joten suitset karsinassa odottavan tamman päähän ja nenät kohti pihaa. Aurinko paistoi, vaikkeikaan lämmittänyt ainankaan vielä. Täysin sopiva sää maastolenkille! Tiku ei ihan meinannut malttaa kun koetin kavuta sen selkään, joten talutin tamman yhden muovituolin luo ja kiipesin sitä kautta kyytiin. Metsässä oli ihanan rauhallista ja hiljaista. Ainoastaan satunnaiset hirvikärpästen surinat häiritsivät, niitä paettiin sitten ravipätkillä. Tiku kulki rennosti ja katseli maisemia, ihan varmasti tamma muisti meidän menneet maastoretket täällä. "Ihana olla taas kotona" huokasin tammalle ja kannustin sen vielä viimeiselle ravipätkälle. Tallipihalle saavuttaessa aurinko paistoi tien viereiselle pellolle (sänkipellolle ) niin mainiosti, että päätin kerätä porukkaa kasaan ja suunnata sunnuntaina sinne laukkaskaboihin, kaikki innokkaat siis mukaan! Tikukin ihan kuin tästä innostuneena hörisi pihalle tulleille heppakavereille, kun kuljettiin sisälle talliin. Karsinassa suitset pois, harjaus ja riimu päässä tarhaan Gaian seuraksi.
|
|
|
Post by Ella on Aug 26, 2013 18:11:29 GMT 3
25. elokuuta Saatin Malla ja Grim meille laukkaseuraksi pellolle. Sovittiin, että tavataan tallilla puolen päivän aikaan ja sitten yhdessä pistettiin ponit kuntoon ja höpöteltiin samalla. Käytiin yhdessä ensin alkuverkoiksi vähän metsäpolkujen puolella köpsyttelemässä ja ponitkin saivat hieman totutella toistensa seuraan, aiemmin ei yhteisillä lenkeillä ollakaan käyty! Tammat suhtautuivat toisiinsa asiallisesti, vähän kerettiin pohtia saadaanko niitä edes kisailemaan pellolla!
Käyntien ja muutaman vauhdikkaamman pätkän jälkeen suunnitettiin pellolle, missä molemmat ensin testaili jarrun ja kaasun kuntoon. Grim näytti pistävän parastaan ja häntä töttöröllä paineli menemään. Milka tyytyi vaan vähän katselemaan ympärilleen, ja vaikka kuinka kannustin eteenpäin tuntui, että tamma liikkui kuin täi tervassa. "Malla, jos te lähdette ekana, koetetaan saada tähän etanaan vähän vauhtia!" huikkasin, ja Malla nyökkäsi vastaukseksi ja käänsi Grimin pellon suuntaisesti. Pieni issikka pisti ihan parastaan, ja Tikukin havahtui hommaan, kera komeiden pukkien. "Vou apua!" kerkesin huutaa, ja samalla takerruin tamman harjaan. Onnekseni kestin kyydissä, ja vaikka Tikusta viimein löytyi se kuutosvaihde, niin tamman meno oli tasaista.
Malla ja Grim olivat ehtineet jo pellon toiseen päähän jarruttelemaan ja Tiku kaverin esimerkin mukaan hidasti vauhtia itsekin. Kovin suurta vaikutusta ei miun hidastamisyritykset aiheuttaneet, mutta onneksi fiksu tamma tajusi jarruttaa. "Noi pukit tuli kyllä ihan yllätyksenä, Tiku päätti oikeesti riehaantua tuolla alussa" sanoin Mallalle. "Joo kuuntelinkin, että mitä siellä tapahtuu, vauhdissa en kuitenkaan pystynyt katsomaan!" Malla vastaili, samalla kun annettiin hevosten rauhoittua kävelymatkalla takaisin pellon toiseen päähän. Sovittiin uusintakierros, päätettiin lähteä samoilta viivoilta. Tiku sai startissa pienen etumatkan, mutta heti kun Grim kaasutti ohi, lensi tamman takapuoli ilmaan. Onneksi olin hereillä ja sain pidettyä itseni menossa mukana. Tykitettiin myös toinen kerta ihan täysiä pellon toiseen reunaan, ja vasta ihan viime metreillä Tiku hidasti.
Lähdettiin hissukseen kiertämään peltoa ravissa ja tien viereen saavuttaessa huomasin Siirin ja Sannin, jotka aploodeerasivat Tikulle. "Huisin makeet pukit tuli tammalta, en olisi uskonut, että noin pyöreä suokki kykenee tuollaiseen suoritukseen!" Sanni kikatti. Lupasin päästää seuraavalla kerralla kumman tahansa heistä jockeyksi, jos kiinnostaa laukkakisat hurjalla suokilla. Molemmat sanoivat pitäytyvänsä omissa ratsuissaan, mutta lupasivat tulla ohittelemaan Tikua, jotta miun ilmalento tapahtuisi joku päivä ihan loppuun asti.
Mallan kanssa pörrättiin pellolla vielä hetki, hevoset saivat juosta pitkinä eteen ja alas ja venyttää itseään spurttien jälkeen. Höpöteltiin ensi vuoden suunnitelmista, mitä treenataan, mitä kisataan ja mitä touhutaan! Siirryttiin sitten vielä talliin ja harjattiin hevoset. Ilma oli hiostavaa, joten Tiku oli saanut satulan kohdan hiestä märäksi. Pitihän tamma sitten pyyhkäistä sienellä, minkä jälkeen se tarhassa tyytyväisenä kellahti kyljelleen ja kihnutti itseään maata vasten. Huomenna odottaisi siis mutainen poni...
|
|
|
Post by Ella on Aug 30, 2013 11:38:43 GMT 3
Koulukilpailut Kivihaassa 26.8. ja 27.8. Otin itseäni niskasta kiinni, ja ilmoitin Tikun oman tallin pieniin kilpailuihin. Maanantaina ennen kuin pääsin Tikun selkään, jännitti niin paljon, että sain rampata vessassa jatkuvasti ja panikoida tulevia suorituksia jokaiselle vastaantulijalle! Suuria tavoitteita en ollut asettanut, kunhan hengissä selvittäisiin. Onneksi sekä Elisa että Malla olivat ilmoittautuneet molemmat seurakseni raviohjelmaan. Laiteltiin hevosia yhdessä kuntoon, kerrattiin rataa ja suunniteltiin verryttelyä. Liian pian kello näytti sellaista aikaa, että oli aika nousta kyytiin. Olin kaivanut kaappien kätköistä valkoisen huovan ja housut, jotka olivat viimeksi nähnyt päivänvaloa miun viimeisenä ponivuotena, ja siitä on jo muutama vuosi aikaa. Miten ihmeessä silloin vapaaehtoisesti kilpailin tuttujen ja tuntemattomien poneilla, ja vaikka mitä luokkia? Kohta oli jo aika siirtyä itse radalle. Tiku oli tuntunut verrytellessä ihan omalta itseltään, eikä se edes vaivautunut tuijottelemaan kentälle raahattuja kouluaitoja. Joten ei kun menoksi! Rata meni ihan sumussa, suuremmitta virheittä ja pian olin jo tallin pihalla pyörimässä ja kertomassa miten meni: "Öö no siis tota Tiku oli ihan jees ja taisin muistaa radan, tai ainankaan ei vihelletty, tai ainankaan en kuullut ja ei se ainankaan laukannut, mikä on kait ihan positiivista raviohjelmassa?" sopersin muille kivihakalaisille. Hetken aikaa hengittelin pihalla, ja sitten odottelin seuraavan luokan verryttelyn alkamista. Pitäisi ratsastaa laukka hyvin pyöriväksi ja Tiku vielä paremmin pohkeen eteen. Kuitenkin ennen kutsua verryttelyyn, oli palkintojen jako, jonne yllätyksekseni meidät kutsuttiin! Elisa ja Muru veivät hitusen paremmilla pisteillä ykkössijan, mutta kakkospaikka heti ensimmäiseltä radalta, ihan uskomatonta! Kurvattiin Elisan kanssa siis kentälle hakemaan palkintoja. Taidettiin kumpikin hymyillä aika leveästi, ja kunniakierroksella suokkitammat vähän innostuivat ja virittäytyivät oikeaan tunnelmaan, Tiku koetti laukata minkä koivistaan pääsi. Siirryin kentän ulkopuolelle rauhoittelemaan tammaa, joka olisi mielellään kisaillut Murun kanssa. Liekö luullut olevansa taas pellolla laukkakisoissa? Toisessa luokassa startattiin heti ensimmästen ratsukoiden joukossa, joten kerkesin verkaksi ottaa reippaat laukat ja muutamat pysähdykset ja vähän taivutteluja. Tiku tuntui ihan hyvältä, reippaamalta kuin edellisellä radalla, mutta parempi niin! Tällä radalla kerkesin jo hieman keskittyä menoon, muistan onnistuneeni ympyröissä ja toisessa lävistäjässä. Toisella lävistäjällä Tiku laski raviin heti alussa, ja en saanut laukkaa enää nousemaan. Myös peruutus meni vähän kangerrellen. Kuitenkin muuten siisti suoritus ja Tiku kulki tasaisen varmasti, olinpas tyytyväinen! Kävin loppuverkoiksi kiertelemässä metsässä ja sitten purin Tikun pikaisesti ja päästin tarhaan ulkoilemaan. Kipaisin hakemassa arvostelupaperin ja siitähän löytyi loppujen lopuksi huisin hyvät prosentit ja kommentit! Seuraavaa kisapäivää pystyin odottamaan nyt rauhallisemmin mielin. Tiistain kilpailut voitiin aloittaa ilman vessassa ramppaamista. Jännitti kuitenkin sen verran, että kädet tärisi Tikua harjatessa. Satulahuoneeseen suunnatessa huomasin kauhukseni, että eilen kotiin ottamani suitset olivat jääneet sille tielle. "Apua nyt on paniikki, unohdin Tikun suitset kotiin, pakko käydä hakemassa ne ehinköhän vielä!" huusin satulahuoneesta. Onneksi paikalla olleet Siiri ja Klaudia lupasivat laittaa Tikun loppuun ja kävelyttää alkukäynnit. Itse syöksyin autolle ja hurjastelin kotiin ja takaisin tallille. Tiku oli suitsia vaille valmis kilpahevonen, joten kiittelin tuhannesti apulaisiani ja suitsin hevosen, minkä jälkeen verryttelemään. Pikaisesti kertasin radan mielessäni, ja sitten tervehtimään tuomaria. Puksuttelin menemään rataa, mutta yhden pääty-ympyrän jälkeen mieleen iski sellainen musta aukko ettei toista ole tavattu. Ei ollut mitään tietoa mihin ollaan menossa. Käänsin sitten lävistäjälle ja sieltähän se tuomarin pillin vihellys tuli, väärä tie. Heti sen jälkeen mieleeni muistuikin askelleen pidennys seuraavalla pitkällä sivulla, mutta aavistuksen liian myöhään. Jatkettiin rata kuitenkin ihan sujuvasti loppuun ja lopputervehdyksessä miun unohdus enää vain nauratti hieman. Ensi radalla parannetaan sitten. Nyt kerkesin keskittyä verryttelyyn ja kävin huolellisesti radan läpi mielessä. Tiku oli tosi mainio verrytellessä, kulki oikein päin ja kantoi itsensä. Vastasi kevyesti jokaiseen apuun ja olin ihan fiiliksissä, vaikka pessimistinä ajattelin, että tämä tunne katoaa varmasti heti alkutervehdyksen jälkeen. Kerrankin olin väärässä, ja Tiku kulki pehmeänä ja rennosti tehtävästä toiseen, kerkesin valmistella kaikki liikkeet hyvin ja Tiku toimi kuin unelma! Loistin radan jälkeen kuin Naantalin aurinko. Kauhean paljon onnellisempi ei olisi voinut olla, miun monitoimisuokista tuleekin kouluheppa! Elisa tuli pihalla vastaan ruusukkeen kera, ja kerkesin onnittella ruusukehaita, ennen kuin meidät kuulutettiin palkintojen jakoon! En meinannut uskoa korviani, yhtä uskomaton fiilis kuin eilen raviohjelman palkintojen jaossa, miun pieni suokki oli loistanut radalla! Tuomarilta tuli ihanat kommentit sympaattisesta hevosesta, jossa on kuulemma selkeästi potentiaalia eteenpäin. Lupasin tehdä parhaani sen ratsastamisessa ja eteenpäin viemisessä, ehkä joskus saan omatkin hermoni kuriin ja uskallan lähteä muualle kisaamaan älyttömän hienon kilparatsuni kanssa. Tiku sai ansaitsemansa pitkät loppuverkat maastossa, huolellisen hoidon ja tuhannet rapsutukset karsinassa ja kaiken päälle vielä porkkanan. Tamma rouskutti sen onnellisena, ja päätin viedä sen vielä pihalle nauttimaan pienistä auringonsäteistä. Gaia oli portilla vastassa ja tammat alkoivat heti rapsutella toisiaan. Mie lähdin kulkemaan kotia päin, mielessäni surrasi vain treenisuunnitelmat ja seuraavat kilpailut. Iski pienoinen kisakärpänen siis...
|
|
|
Post by Ella on Sept 3, 2013 12:04:03 GMT 3
3. syyskuuta 2013
Puista tippuneet lehdet paljastavat, että syksy on saapumassa. Ilmakaan ei enää ollut lämmin, vaan tallille sai varautua hupparissa! Kohta pitää etsiä hanskatkin lämmittämään sormia. Ponitkin alkavat kasvattaa talvikarvaa, Grim näytti tarhassaan erikoisen pörröiseltä jo nyt. Mutta eipä nuo tallin suokkitammatkaan kauhean kaukana ole pörröisestä talviturkista.
Miun maastoseuralaiset Eetu ja Linnea olivat jo tallilla, siivoilemassa karsinoita. Moikkasin heidät ja sovittiin, että lähdetään hakemaan hevosia sisälle. Gaia ja Tiku majailevatkin yhdessä tarhassa ja molemmat tammat kipittivät portille vastaan sulassa sovussa. Linneakin sai Hurliinan kiinni ja siirryttiin sitten talliin. "Onko teillä toiveita millainen maasto mennään?" kysäisin kummaltakin, ja sain vastaukseksi päättää ihan oman pääni mukaan. Mielessäni olikin yksi suosikkireitti, toivottavasti pienet polut eivät ole ihan kasvaneet umpeen.
Saatin ratsut varustettua (isot heijastinliivit päälle, jotta metsästäjät tunnistaa!) ja kiivettiin sitten pihalla kyytiin. Sovittiin, että Tiku kulkee ensimmäisenä, sitten Hurliina ja viimeisenä Gaia. Linnea oli maininnut, että Hurliinaa saattaa jännittää, joten laitettiin se sitten porukan keskelle turvaan. Lähdettiin jonossa kulkemaan kentän ohi maastopolulle. Höpöteltiin samalla ja tutustuttiin toisiimme, sen kun vielä käynnissä pystyi hoitamaan. Oli mukava kuulla Linnean ja Eetun taustoja hevosteluista, ja sain samalla itsekin muistella ponityttövuosiani. Kaikki tammatkin käyttäytyivät fiksusti, joten päätettiin siirtyä raviin, vielä kun polulla pystyi. Hepat kipittivät menemään reippaasti, samalla kun nautiskeltiin ihanista maisemista.
Pian piti siirtyä käyntiin, sillä poikettiin maastoreitiltä vasemmalle metsän siimekseen. Hieman oli oksat kasvaneet pituutta ja tulleet polun tielle, niiden ali joutui kumartelemaan, mutta polku näkyi kuitenkin selkeästi vielä maassa. Seurailtiin sitä aikamme, kunnes saavuttiin niityn laitaan. "Täällä nähtiin pari vuotta sitten tosi usein peuroja, varsinkin aamulla tai iltahämärissä ne kerääntyi tonne reunaan" kerroin seuralaisilleni ja sovittiin, että joku kerta lähdetään ihan bongaamaan eläimiä. Nyt ei näkynyt ketään, pari hassua töyhtöhyyppää loikki heinikossa. Hurliinaa vähän kummastutti, eikä Gaiakaan ennen vaikuttanut töyhtöhyyppään törmänneen, mutta asiallisesti ohitettiin ne kummallisuudet. Linnut eivät kyllä kauheasti meitä varoneet, jatkoivat loikkimistaan pellolla. Hevosten kanssa metsässä näkee niin paljon erilaisia eläimiä, vissiin ne eivät osaa yhdistää hevosta niin vahvasti ihmisiin ja eivät pakene heti?
Jatkettiin niityn reunaa pitkin, kunnes toisesta päästä löytyi taas polku. "Tää polku taitaa mennä pienelle maastoesteradan pätkälle, käydäänkö vilkaisemassa missä kunnossa ne esteet siellä on?" kysäisin, ja sain myöntäviä vastauksia. Hetken tallustelun jälkeen löytyikin Kivihaan mainiot maastoesteet, vähän sammalta jo keränneinä, mutta ensi keväänä viimeistään pitäisi saada ne kunnostettua, voitaisiin pitää vaikka leikkimielinen kenttäratsastuskilpailu tallilla! Ravailtiin rata läpi, kierrettiin esteet kun ihan ei ollut varmuutta millainen pohja hyppy- ja laskeutumispaikoissa olisi. Saavuttiin pian taas tutulle ja turvalliselle maastopolulle, missä yhteistuumin otetiin pieni laukkapätkä. Tiku johdatti joukkoa ripeästi eteenpäin, kunnes puskasta polulle hyppäsi Miuku! Tamma vetäisi jarrun pohjaan aika vauhdilla, mitä säikähtäneenä Hurliina vaihtoi kokonaan suuntaan ja koetti poistua paikalta. Gaia oli onneksi tien tukkeena ja saatiin tilanne rauhoittumaan pian. "Herranjestas Miuku, oikean ajoituksen siekin nyt tälle metsästysreissulle löysit" tokaisin katille, joka jäi keskelle polkua putsaamaan tassujaan. Tiku rentoutui ja rauhoittui kun tunnisti kissan, ja olisi jatkanut matkaansa suoraan sen yli. "Hei tamma, nyt ei voida Miukua talloa, vaikka se meinasi itse tulla tallotuksi!". Pysäytin Tikun ja hätistelin Miukua liikkeelle. Kissa mulkaisi minua, ja painui takaisin puskaan. Tammoja vähän jännitti puskasta kuuluva rapistelu, mutta kun kohta oli ohitettu, kaikki vakuuttivat hevosten olevan hanskassa, nostettiin vielä hetkeksi laukka ja omatoimisesti siirryttiin ravien kautta käyntiin.
"Huisin kiva kun lähditte seuraksi, eikä edes eksytty" huikkasin Linnealle ja Eetulle tallin pihassa. He kiittelivät opastuksesta, ja sovittiin, että käydään tutkailemassa vielä joku maastoreissu ennen kuin lumet tulevat ja peittävät muodostuneet polut. Mie kiiruhdin Tikun karsinaan ja nopeasti kamat kyydistä ja tamma päiväheinien kera tarhailemaan, pitää ehtiä tänään hevostelun lisäksi puuhata vielä paljon muuta!
|
|
|
Post by Ella on Sept 10, 2013 13:50:29 GMT 3
9. syyskuuta 2013 Tänään hypätään! Oon jo pitkään pohtinut, pitäiskö laittaa ilmoittautumisia estekisoihin, ja kyllähän se vissiin pitäisi testata sellaisetkin.
Kävin siis tallille tullessani pystyttämässä kolme estettä kentälle. Pitää ottaa kaikki irti kuivasta syksystä, ja käyttää kenttää vielä kun se on erinomaisessa kunnossa. Rakensin pitkille sivuille kummallekin esteet, toiselle okseri ja toiselle pysty. Lävistäjälle kasasin erikoisesteen renkaista ja puomeista. Vähän pohdin, mahtaakohan Tiku saada hepulin tuosta, mutta pitäähän se testata.
Poni odotteli jo tarhan portilla kun palasin tallista riimun ja narun kanssa. "Heipsan Tiku, tänään loikitaan!" huikkasin ponille samalla kun otin sen kiinni ja talutin ulos tarhasta. Suokki oli jo ruvennut kasvattamaan itselleen pörröistä turkkia, mikä onkin hyvä jos talvesta tulisi kylmä ja luminen (mitä kyllä toivon!). Tallissa pikainen harjaus, varusteet kyytiin ja kentälle.
Verkkailin pitkillä alkukäynneillä, minkä jälkeen ravia temmonlisäyksillä ja isoilla pääty-ympyröillä. Tiku liikkui reippaasti eteen ja oli hyvin pohkeen edessä. Ympyröillä sain sitä jo hieman ohjan ja pohkeen väliin, mutta lisäyksiin se tuppasi nousemaan ylös. Annoin asian olla, tänään pidettäisiin hauskaa ja hypättäisiin! Otin verkkahypyksi sitä erikoista estettä lävistäjällä molempiin suuntiin, Tiku ei piitannut siitä laisinkaan. Hyppäsi hyvin, vähän laiskasti, koska korkeus oli pieni. Hyppäsin sitten kaikki kolme pieninä putkeen, ei ongelmaa. Vähän huonoja hyppyjä, Tiku ei sitten yhtään kehdannut yrittää.
Kipusin alas selästä ja käveltiin Tikun kanssa korottelemassa esteitä. Esteet olivat noin kuudessakymmenessä sentissä, silmäarviolta. Hyppäsin takaisin kyytiin ja jatkoin ratsastelua hetken. Otin hieman temmonvaihteluita laukassa ja Tiku toimi hienosti ja polki kivasti takasillaan laukassa. Tamma selkeästi innostui esteistä.
Ratsastin jokaisen esteen pariin kertaan yksittäin, kaikille tuli hyvät hypyt. Tikussa selkeästi on potentiaalia, sen laukka on hyvää ja se on innokas. Otin loppuun vielä kaikki esteet ratana, eikä mitään ongelmaa missään. Tosi hyvä ja pyörivä laukka ja hyvät paikat jokaiselle esteelle.
Tosi innoissani onnistuneesta ratsastuksesta kapusin taas alas selästä ja raahasin Tiku perässäni estekalustoa syrjempään. Loppuverkoiksi suunnattiin vielä maaston puolelle ja päästeltiin pari suoraa ihan kunnolla laukassa. Syksy on ihanaa, vaikka ratsastaessa tulee kuuma, hiki ei valu ihan ympäri kroppaa ja selviää ilman litran vesipulloa kentän laidalla. Hieman hirvikärpäset kyllä kammotti metsässä, mutta kohta tulee talvi ja niistäkin päästään.
Tallissa pyyhkäisin Tikulta hikisimmät kohdat sienellä ja vein sen sitten tarhaan. Heitin hevosille tarhaan vielä päiväheinät ennen kuin lähdin kotia kohti.
|
|
|
Post by Ella on Oct 19, 2013 9:56:34 GMT 3
19. lokakuuta 2013
Syksyn pahimmat kiireet alkavat olla selätettyjä, koira on kunnossa ja ajatukset taas hevostelussa! Tiku on siis jäänyt luvattoman vähälle huomiolle viime aikoina, vaikka tallille olen päivittäin jonkun yrittänyt saada sitä moikkaamaan. Onneksi kaverit ja ystävät ovat innokkaita hevostelijoita, tarjoan ihanan maastoretken syksyisessä metsässä, ja saan itselleni hieman helpottuneemman olon kun poni on saanut puuhaa ja puhtaan karsinan. Tietysti ihanat kivihakalaiset ovat auttaneet karsinan siivouksessa ja ruokien teossa aina tarvittaessa, iso kiitos siitä jokaiselle!
Tänään päätettiin siis viettää laatuaikaa keskenämme. Aamuvuorosta yhdeksän aikaan tallille saapuessani paikalla ei ollut ketään. Joku oli reippaillut ja laittanut syötetyt hevoset pihalle, missä ne nautiskelivat ihanasta säästä. Lunta hieman siellä täällä, ja lisää pitäisi olla myöhemmin tulossa, mutta nyt onneksi paistoi aurinko! Hain tallista Tikun riimun ja narun, ja nappasin tamman tarhasta mukaani. Turpakarvat olivat jo huurustuneet, ulkona taisi olla pakkasta jokunen aste. "Maa on kuitenkin vielä sulaa" ajattelin, suunnitelmissa pienet estetreenit ja koulukiemurat ennen kuin kenttä pakastuu koppuraiseksi, mutta päätin ettei vielä tänään. Mennään maastoon!
Tiku onneksi nauttii myös metsässä samoilusta, joten suitset vaan pikaisesti harjatun tamman kyytiin ja menoksi. Linnut laulelivat puissa, bongailtiin useita eri lajeja ja yksi metsokin onnistuttiin säikäyttämään polulta pois. Puista tippuneet lehdet rapisivat Tikun kavioiden alla kivasti kun ravailimme teitä pitkin. Kohta saataisiin jo hanget ja päästäisiin hankitreenaamaan, jee! Niitä odotellessa nautitaan nyt tästä vuoden ajasta.
Liian pian päädyimme takaisin tallille, jossa Malla oli Grimin karsinassa. Innostuneena hän kertoi, että oli löytänyt tammalle hoitajan, super hyvä juttu! Mistä muistinkin, että pitäisi tiedustella kiinnostaako Tiinaa vielä tulla tutustumaan meihin lähiaikoina, vai pitääkö pistää uudestaan haku pystyyn. Pitäisi myös saada aikaiseksi soitell pari valmentajaa läpi, jos jotakuta kiinnostaisi tulla pitämään meille valmennuksia! Muutkin kiinnostuneet voivat ilmaista halukkuutensa, jos vaikka saataisiin kerran kuukaudessa ryhmä kasaan?
Hoidin Tikun pois lenkin jäljiltä, hemmottelin sitä parilla jäljellä olevalla omenalla ja päästin takaisin tarhaan. Ennen kotiin lähtöä vaihdoin vielä muutaman sanan paikalle tulleiden tallilaisten kanssa, siivosin karsinan ja tein Tikun iltaruuat valmiiksi odottelemaan.
|
|