Eetu
Uusi tuttavuus
Posts: 20
|
Post by Eetu on Aug 17, 2013 22:03:25 GMT 3
Päiväkirjaan kirjoitetaan säännöllisen epäsäännöllisesti silloin tällöin kuvienkin kera. Kirjoitustyylinä on kaikkitietävä kertoja.
|
|
Eetu
Uusi tuttavuus
Posts: 20
|
Post by Eetu on Aug 18, 2013 1:03:36 GMT 3
18.08.13 - Ei se voinut olla totta Sade ropisi kattoa vasten, ikkunan takaa näkyi pelkkää syksyä enteilevää pimeyttä. Kello oli jo reippaasti yli puolenyön, mutta Eetu istui keittiössä hämärän lampun valossa valokuvaa katsellen. Onneksi seuraavana aamuna ei tarvitsisi herätä aikaisin, sillä tänä yönä uni oli tuntematon käsite.
Ei, ei Eetua jännittänyt mikään. Hän oli jo kuukauden ajan elänyt unelmaa kauniin kimon andalusialaisen kanssa, koeaikaa, ja tänään hän oli tehnyt ostosopimuksen ja siirtänyt kirvelevän suuren summan rahaa pois tililtään. Jännityksen sijaan hän koki onnellista epäuskoa, suoranaista euforiaa, siitä että valokuvassa komeileva hevonen oli todellakin nyt hänen oma, ihan ikioma. Valokuva oli kuin suoraan Googlen kuvahausta tai jonkun korean jenkki- tai espanjalaisfarmin galleriasta, ei suinkaan hänen omasta hevosestaan. Ja silti siinä oli hänen kaunis Gaiansa, jonka katse tuntui valokuvassakin tutkiskelevan katsojaansa ystävällisen arvioivasti, läpivalaisevan. Siltä Eetusta oli tuntunut jo heti ensimmäisellä kerralla tamman nähdessään, oli kuin tamma olisi arvioinut tuota katseellaan ja yhdellä vilkaisulla tiennyt kaiken uudesta tuttavuudestaan. Se oli huomannut heti pojan jännityksen, mutta toisista hevosista poiketen ei ollut käyttänyt tilaisuutta hyväkseen vaan oli ollut kiltti ja rauhallinen, kuin sanoakseen "en minä sinua syö, katso vaikka."
Eetu muisteli sitä päivää kun oli käynyt ensimmäisen kerran koeratsastamassa Gaiaa. Hän ei ollut todellakaan suunnitellut ostavansa mitään niin kallista hevosta — 9000 v€ — mutta jotenkin hän silti löysi itsensä soittamasta myyjälle ja sopivansa päivästä jolloin tulisi kimoa katsomaan. Eikä siihen tarvittukaan kuin yksi ainoa kerta, oikeastaan se sekuntti kun Eetu ensimmäisen kerran Gaian näki, kun hän tiesi jo että tämän hevosen hän tahtoisi, maksoi mitä maksoi. Hän oletti koko ajan löytävänsä jotain vikaa tammasta, mutta se oli ratsuna aivan yhtä mukava kuin maasta käsiteltynäkin, reipas mutta kuuliainen, fiksukin. Sitten hän oli varma että jotain fyysistä vikaa on pakko olla, mutta ei, eläinlääkäri antoi Gaialle puhtaat paperit ostotarkastuksessa. Eetu ei voinut enää yrittää käännyttää itseään olla ostamatta andalusialaista kun kaikki hyvät syyt oltiin evätty, joten niinpä hän huomasi maksaneensa käsirahan ja vieneensä Gaian mukanaan koeajalle. "Se varmasti testaa mua ihan kuusnolla" hän ajatteli, todeten sen olevan hyvä syy palauttaa hevonen, mutta kun ei: Gaia ei kiikuttanut, pukitellut eikä keulinut, ei juputtanut eikä nahjaillut. Ensimmäisillä ratsastuskerroilla se oli tuntunut vain hivenen jäykältä ja epävarmalta uuden ratsastajansa suhteen, mutta kun se oli sisäistänyt Eetun tavat ratsastaa niin alkoi kroppakin taipumaan. Yksinkertaisesti ei vain ollut olemassa mitään syytä miksi Gaiaa ei voisi pitää, ja nyt poika olisi virallisesti sen omistaja. Huimasi pelkkä ajatuskin.
Tuolin jalat raapivat lattiaa kun Eetu nousi ylös. Hän katsoi hetken aikaa pimeyteen ikkunan lävitse, nähden vain oman bokserijalkaisen peilikuvansa. Jotenkaan hän ei vieläkään pystynyt käsittämään tapahtunutta — tiedätte ehkä tunteen, kun tapahtuu jotain niin hyvää ettei vain uskoisi sen olevan totta? Sellaiselta tästä pörröpäästä tuntui sinä iltana, oli tuntunut koko päivän rahojen siirtämisestä lähtien. Eetu vilkaisi vielä pöydällä olevaa kuvaa ennen kuin sammutti keittiön valon ja lähti jalkapohjat lattiaa vasten lätsähdellen kohti omaa sänkyään.
Gaia, hänen oma, ikioma Gaiansa. Saisi nähdä malttaisiko tuo syödä edes aamiaista ennen kuin painaisi kaasu pohjassa Kivihakaan ihailemaan uutta hevostaan.
|
|
Eetu
Uusi tuttavuus
Posts: 20
|
Post by Eetu on Aug 25, 2013 14:56:15 GMT 3
25.08.13 - Lömpsyn lumpsun
Oli kulunut viikko siitä kun Eetu oli hurmoksessa ihmetellyt, oliko kaunis tukkajumala PRE-tamma todellakin hänen omansa. Viikon sisään poika oli tajunnut ettei Gaia suinkaan mikään satuhevonen ollut, itse asiassa se oli tasantarkalleen yhtä tavanomainen kuin kaikki muutkin tammat, Eetu itse ei vain osannut kuvitella itseään moisen rotuhevosen omistajaksi. Hän oli tottunut suokkeihin, puokkeihin, lämppäreihin, issikoihin, kaikenlaisiin poneihin, muttei mihinkään näyttävään ja huomiotaherättävään. Ei siis ollut ihmekään ettei Eetu saanut silmiään irti Gaiasta, saatika ajatuksiaan — kaikki hänen ystävänsä tiesivät kaiken Eetun uudesta ostoksesta aina sukutaulun neljännestä polvesta jouhien pituuteen. Eksoottisuus ei ollut siis edelleenkään kadonnut mihinkään, oliko se sitten hyvä vai paha niin sitä oli paha mennä sanomaan. Harjatessaan pihalla Gaiaa Eetun oli välillä pakko ottaa muutama askel taaksepäin ja ihailla hevosta, haroa sormillaan harmahtavia jouhia ja silitellä silkkistä, papurikkokimoa karvaa. Tallilaiset pitivät häntä varmasti aivan sekaisena ja hattuun kihahtaneena — eivätkä ehkä nyt olleetkaan niin kaukana totuudesta tällä hetkellä —, mutta Eetu ei sitä itse tajunnut. Ainakin hevoshankinta oli ollut mieluinen...
Aurinko porotti kuumana pilvettömältä taivaalta, ja vaikka ilmasta pystyikin jo aistimaan lähestyvän syksyn koleuden tuulenvireiden mukana, oli keli silti lähellä hellerajaa. Gaia nuokkui puomissa alahuuli lörpsällään ja vasenta takastaan lepuuttaen, ollen kaukana siitä espanjalaisesta tulisielusta jonka omistajansa vaaleanpunaisten romantisointilasiensa lävitse näki. Viileä tuulenvire kahisutteli puiden latvoja, mutta muita ääniä ei hiljaiselta tallipihalta kuulunut harjauksen oheisäänien lisäksi. Miuku hiippaili tuvannurkalla, varmaankin matkalla saalistusretkelleen. "Mitäköhän me tänään tehtäisiin?" Eetu kysyi Gaialta, aivan kuin tammalla olisi suuriakin kommentteja päivän ohjelmasta. Poika harjaili leppoisin ottein kimoa liilanvärisella juuriharjalla, vaihtoi välineen kaviokoukkuun ja alkoi putsailemaan ykköskokoisia kavionpohjia. Hän oli enemmänkin kuin tyytyväinen siihen kuinka monipuolinen Gaia oli (ja tulisi olemaan entistä enemmänkin mikäli se Eetusta itsestään riippui), mutta välillä oli hankala päättää mitä tamman kanssa tekisi: valinnanvaraa oli melkeinpä liikaa! Viikon sisään Eetu oli ehtinyt jo juoksuttaa niin irtona kuin liinassakin, vääntää koulua, kokeilla mitä kaikkea Gaia osasi trailin ja pleasuren saralla sekä tehnyt puomiharjoituksia. "Olisko maastokäppäily mitä?" Gaialta ei edelleenkään irronnut vastausta, mutta se ei tällähetkellä vielä punatukkaista poikaa haitannut sillä hän oli jo itse tehnyt päätöksensä. Oikeastaan Eetu olisi toivonut saavansa ensimmäiselle maastoreissulleen seuraa näyttämään hänelle polkuja, tai edes että joku olisi neuvonut hänelle mihin suuntaan lähteä, mutta tuskinpa hän eksyisi mikäli kulkisi vain teitä pitkin. Ainahan hän pystyisi tekemään u-käännöksen mikäli olinpaikka alkoi olemaan kysymysmerkkinä. Eetu heitti pleasure-mallisen länkkäripenkin selkään, suitsi ratsunsa ja varusti itsensä kypärällä sekä turvaliivillä. Vaikka äijämäisesti poika ei sitä ääneen kenellekään myöntäisikään, oli hän maastoissa aina ollut hieman arka ja pelasi turvallisuudessa varman päälle. Siksi hän myöskin ratsasti maastossa aina länkkärillä mikäli vain mahdollisuus oli: jos olet koskaan istunut lännensatulassa, tiedät kuinka vaikeaa sieltä on lentää alas hurjassakaan vauhdissa. Noustuaan selkään Eetu katsahti vielä ympärilleen siinä toivossa että pihalla olisi ollut joku: ei ollut. No, tuskinpa hänelle mitään kävisi, ja jos he menisivät suurempia teitä pitkin niin joku kyllä näkisi jos poika makaisi ketarat ojossa pöpsän puolella. Niinpä hän antoi Gaialle pohkeet ja kaksikko lähti kävelemään pois pihalta hiekkatietä pitkin. Pian jäivät tallirakennukset ja puiset aidat taakse kun Eetu käänsi ratsunsa kylätielle. Kulottuneen keltaisena loistava pelto kulki ratsukon oikeaa puolta puimakoneen jyrryyttäessä siellä menemään. Ratsastaja tahattomasti tiukensi otettaan huomattuaan laitteen, mutta Gaiaa ei moinen kone hetkauttanut: pienen hetken sen korvat olivat suurta työkonetta kohden, pää oli ylhäällä ja sieraimet suurina vastaanottamassa informaatiota näystä, mutta muutamassa sekunnissa tamma päätteli koneen olevan vaaraton ja laski päänsä jälleen alas, jatkaen rentoa köpöttelyään häntä silloin tällöin polttiaisia häätäen. Gaialla ei tuntunut olevan kiire minnekään, se kulki hitaasti torkkuen, eikä Eetu sitä lähtenyt siitä mihinkään patistamaankaan. Vauhti oli juuri sopiva ensimmäiselle maastoreissulle, eikä kummallakaan tuntunut olevan tarvetta ylimääräiselle jännitykselle. Hiekka rohisi kengitettyjen kavioiden alla kun kaksikko eteni suoraviivaisesti kylätietä pitkin, aurinko porotti ja hiki virtasi mustan turvaliivin alla. Liivi tuntui sillä hetkellä varsin turhalta, sillä Gaia maleksi korvat uneliaasti lupsallaan eikä siihen aikaan sunnuntai-iltapäivästä ollut tiellä paljoa liikkujia satunnaisia lenkkeilijöitä lukuunottamatta. Eetulla oli siis hyvin aikaa katsella ympärilleen ja painaa reittejä mieleensä, sekä tietenkin nauttia kiireettömästä ja lämpimästä hetkestä hevosen selässä. Huomenna alkaisi arki ja työt, mutta vielä tämän päivän hän voisi olla niiiiiiiiiiin laiska kuin tahtoisi. Kuten Gaiakin.
|
|
Eetu
Uusi tuttavuus
Posts: 20
|
Post by Eetu on Sept 13, 2013 13:09:45 GMT 3
13.09.13 - Gaian uusi puoli
Hiekka pöllysi Kivihaan kentällä tummien kavioiden iskeytyessä maahan reippaan laukan tahtiin. Uudenkarheat liilat suojat hehkuivat vielä kirkkaan värisinä, mutta pöllyävä hiekkakenttä tekisi varmasti tehtävänsä pian ja tartuttaisi pölynsä kaikkeen mahdolliseen. Hevonen pärskähteli ja ratsastaja köhi pölypilvessä. "Koitetaan vielä uuvestaan" Eetu sanoi ja käänsi papurikkokimon Gaian jälleen kohti pienen ratansa ensimmäistä estettä. Gaia laukkasi iloisessa temmossa ja hyppäsi ensimmäisen esteen puhtaasti, kuten myös toisen ja kolmannen. Varsinainen esteratsu tamma ei ollut, ei sen hyppytyyli riittänyt pitkälle, mutta hyppääminen tuntui silti olevan mukavaa ja tervetullutta vaihtelua. Esterata oli ainoa paikka jossa Gaiaa sai välillä oikeasti pidättää, nytkin Eetu joutui ottamaan kiinni jokaisen hypyn jälkeen. Esteiden korkeus ei ollut kuin 60 cm, mutta Gaia sai vauhdikkailla pompuillaan ne tuntumaan paljon suuremmilta. Jos tamma ei roikottaisi toista koipeaan ja ottaisi takajalat kunnolla alleen hypyn aikana niin kuka tietäisikään millaisen pelin siitä saisikaan esteille: tyyliä ei vain oikein saanut enää paranneltua eikä Eetunkaan oma kapasitetti riittäisi kumminkaan yli metrisiin luokkiin, joten tilanne sai luvan olla hyvä näin. Ja olihan taas kerran tullut puhdas rata: Eetu kehui vuolaasti Gaiaa, rapsutti sitä harjamartosta ja antoi tamman hetken aikaa huilahtaa ja venyttää eteen-alas samalla kun ratsastaja avasi juomapullonsa. Sää oli syksyinen mutta harvinaisen lämmin, sillä T-paidassaankin Eetu tuntui hikoavansa höyrynä ilmaan ja Gaiankin lavat alkoivat olemaan märät. Aurinko porotteli poutapilviseltä taivaalta ja sai syksyisen maiseman loistamaan kirkkaissa väreissä: kirkkaankeltaiset koivunlehdet, kulottunut heinä ja punaisena hehkuvat vaahterat olisivat antaneet upeat taustat mikäli joku olisi vain ollut nyt kuvaamassa hyppytreeniä. Eetua harmitti ettei ollut itsekään ottanut kameraa mukaan, Gaiasta olisi saanut upeita poseerauskuvia. No ehkä viikonloppuna ehtisi. Kerättyään ohjat takaisin käsiinsä Eetu lähti ravailemaan uraa pitkin. Gaia ravasi kuin ravuri, eikä andalusialaisen lentelevän keveistä askelista ollut tietoakaan. Korvat olivat hörössä ja pää pilvissä, mutta istunnallaan Eetu sai vielä säädeltyä tempoa jotenkuten ja puolipidätteet menivät vielä läpi: hyvä, ratsu oli siis kuulolla vaikka kävikin hieman kierroksilla. Ei ollut maailmanloppu jos hevonen vähän rallittelee iloissaan, mutta tuskinpa kukaan olisi Eetun kanssa eri mieltä siitä että hyppääminen tuntui silti paljon kivemmalta silloin kun ratsu oli hallinassa. Gaia ei onneksi ollut vielä koskaan lähtenyt kunnolla lapasesta, mutta välillä se tuntui hypätessä turhan, no, kuumalta. Tuntui oudolta sanoa Gaiaa kuumaksi, mutta se tuntui löytävän aina uusia vaihteita itsestään kun siirryttiin pois sen mukavuusalueelta eli helpoista koululiikkeistä ja trailista. Heti kun Gaialta vaati jotakin mikä ei ollutkaan aivan selvää kauraa sille, alkoi kierroksetkin nousemaan... Tästä Eetu teki päätelmän että tamman kanssa täytyisi hypätä enemmän jotta esteet eivät olisi enää ihmeellinen, spessu asia, jolloin Gaia toivottavasti hieman rauhoittuisi. Jonkun mielestä tamman vauhdikkuus olisi vain hyvä asia hypätessä ja niinhän se olikin, mutta Eetu piti itse enemmän rauhallisemmasta ja tasaisesta menosta, jolloin hän pysyi itse jatkuvasti tilanteen tasalla. Ehkä Eetunkin pitäisi hypätä enemmän jotta hän rohkaistuisi... Rata pysyi jälleen puhtaana, vaikka Gaia kerran saikin puomin vaappumaan uhkaavasti roikkukoivellaan. Eetu kehui silti viimeisen esteen jälkeen ratsuaan vuolaasti ja kiitteli hienosta toiminnasta, antaen hivenen ohjaa ja aloittaen loppuverryttelyt kevyessä ravissa. Gaia pärski venytteässään itseään ja tuntui hikisestä olostaan huolimatta olevan vielä sitä mieltä että hyppäämistä voisi jatkaa, ja loppyverryttelyt jatkuivatkin niin pitkään että tamma rentoutui ja alkoi asennoitumaan siihen että tämänpäiväiset liikunnat oli tässä. Molemmille jäi varmasti hyvä maku suuhun senpäiväisestä hyppäämisestä, tästähän voisi tulla vaikka tapa!
|
|