|
Post by Elisa on Aug 9, 2013 16:07:57 GMT 3
6.8.2013 - Maastoilua apulaisen voimin, kirjoitti Veera."Onko täällä ketään?" Huhuilen tallin ovelta, olen tullut ratsastamaan suomenhevostammalla, muuta en sitten oikeastaan tiedäkkään. "Täällä ollaan, ai hei Veera!" Elisa astelee tallin ovelle ja tervehtii minua, vastaan tervehdykseen ja Elisa vie minut hevosen karsinalle. Suloisen raudikon Elisa esittelee Muruksi, johon ihastun välittömästi. Elisa kertoo mistä löydän tamman varusteet ja neuvoo reitin jota voin ratsastaa. Sidon läsipään tallin käytävälle ja harjaan sen rauhassa. Muru on rauhallisesti harjaamisen ja kavioiden puhdistuksen aikana, tamma jatkaa rauhallista linjaansa kun asettelen sen selkään ruskean satulan punaisen huovan kera. Satuloimisen jälkeen laitan suitset, jotka nekin saan rauhassa sujauttaa Murun päähän. Koen kuitenkin yllätyksen laittaessani jalkasuojia kun tamma alkaa nostella jalkojaan hurjaa tahtia. Kun olen saanut tammalle jalkasuojat niin talutan sen tallin pihaan ja nousen satulaan. Muru odottaa rauhallisesti, ja jalustinhihnat säädettyäni sekä satulavyön kiristettyäni lähdemmekin matkaan. Mukavan oloinen tamma askeltaa rauhallisesti ja minä nautin mukavasta ratsusta. Kun on aika siirtyä raviin niin en ehdi kuin lyhentää ohjia ja maiskuttaa vähän niin hevonen siirtyy leppoisasti oikeaan askellajiin. "Käänny isolta pöytämäiseltä kiveltä leveälle polulle, ja seuraa polkua niin pääset takaisin. Kun käännyt niin sen suoran voi laukata, siinä on pari pientä estettäkin." jonkin verran myöhemmin muistan Elisan sanat ja käännän Murun polulle. Pyydän tamman laukkaan ja tämä lähtee innokkaasti eteenpäin. "Nyt mennään eikä meinata!" tuntuu tamma haluavan sanoa, ja annankin tamman oikoa koipiaan hetken vähän kovempaa ennen kuin pidätän tamman rauhalliseen laukkaan. Tämä loikkaa innoissaan parin pienen puunrungon yli ja suoran päässä hidastan tyytyväisenä käyntiin, taputan ratsuani kaulalle kiitokseksi. Pian saavumme tallille, Muru on juuri parahiksi jäähtynyt joten voin mennä talliin ja ottaa siltä hyvillä mielin varusteet pois sekä harjata sen. Hoidettuani Murun autan Elisaa pakkaamaan tamman varusteita muuttoa varten, ja sitten lähden kotia kohti. 19.1.2011 - Kouluvalmennus Murun näkökulmasta, valmentajana FicenaAlusta saakka Elisa ratsasti tosissaan ja oli rankka treeni edessä. Olisin niin mieluusti jäänyt talliin toisten hevosten kanssa syömään heiniä, mutta töihin oli lähdettävä. Sää oli kammottava, lunta tuli taivaan täydeltä! Se heikensi hieman keskittymistäni ja pimeässä tuntui pelottavalta. Onneksi kenttä oli kuitenkin melkoisen valoisa. Elisa sai minut kulkemaan käynnissä ryhdikkäästi, vaikka olisinkin aluksi halunnut pullikoida vastaan. Kyllästyin voltteihin ja niissä asetuksiin, mutta välillä otettiin väistöjäkin. Ravissa valmentaja pyysi ratsastajaa tekemään samoja juttuja, joten taas vain asetuksia, mutta onneksi pääsin sentään juoksemaan. Ravasin kuuliaisena ja keskityin tehtäviin, oletin ratsastuksen sujuvan näin nopeammin, mutta ei, kun tottelin tuli uusia tehtäviä. Tällä kertaa Elisa teki puolipidätteitä useita peräkkäin, kunnes pysäytti minut. Pysähdyksestä peruutettiin, kunnes sain taas ohjeet pysähtyä. Olin aloillani ja odotin käskyä, joka tuntui tulevan ikuisuuden päästä. Ratsastaja selvästi testasi hermojani, mutta tuisku ja tuiverrus kaivelivat hermojani. Pian sain kuitenkin pohkeet ja jatkoin matkaa käynnissä. Ehdin kävellä vain muutaman askeleen kunnes siirryttiin raviin ja siitä laukkaan. Laukassa oli taas samat tehtävät, asetusta ja siirtymisiä laukasta raviin ja toisinpäin. Tykkäsin tästä tehtävästä, sillä se vaati tarkkuutta ja auttoi keskittymään. 5.1.2011 - Kouluvalmennus Murun näkökulmasta, valmentajana FicenaSelkääni Elisa kapusi tällä kertaa ilman satulaa! Se tietäisi sitä, että ei olisi niin rankkaa treeniä vaan hieman vapaampaa menoa. Mutta valmentaja oli kutsuttu paikalle, eli ihan rennosti ei kuitenkaan mentäisi. Aluksi oli helppoa, sillä sain vain kävellä ja ravata suoralla uralla, sillä valmentaja katsoi ratsastajan asentoa ja he korjailivat sitä. Sehän sopi minulle, rento työpäivä siis. Välillä kuitenkin keskityttiin kunnolla töihin, sillä teimme pohkeenväistöjä, jotka eivät aluksi ottaneet onnistuakseen, sillä meinasin kompastella jalkoihini ja välillä avut olivat hieman epäselvät. Yrityksiä yrityksen perään ja johan alkoi onnistua paremmin. Minua kyllä hieman kyllästytti pohkeenväistö ja aloinkin huvikseni oikoa kulmissa, mutta kulman jälkeen jouduinkin aina voltille. Elisa käskytti minua kunnolla volteilla, etten oikoisi. Vähitellen ymmärsin, että mitä enemmän oion, sitä enemmän mennään voltteja. Volttien jälkeen hän pyysi minua nostamaan laukan ja minähän pinkaisin sata lasissa vauhtiin! Laukkaamisen jälkeen jouduin peruuttamaan, mutta yllätyksekseni peruutuksesta piti siirtyä raville. Olin hieman yllättynyt ja en aluksi ravannut, mutta toisella kerralla tiesin jo. Mutta hei, ei me toisella kerralla ravattukaan vaan mentiin käyntiä peruutuksesta. Mitä kummaa, mentiin monesti käyntiä peräkkäin ja joskus monesti ravia, tässä kai testattiin sitten sitä miten kuuntelen apuja? Lopuksi pääsin kävelemään rennosti maastoon. 19.12.2011 - Kouluvalmennus Murun näkökulmasta, valmentajana FicenaTykkään miellyttää ihmistä kun työskennellään, koska tiedän saavani ihmisen iloiseksi sillä tavalla. Tälläkään kertaa en kiukkuillut yhtään kun Elisa nousi selkääni ja lähdettiin köpöttelemään alkukäyntejä. Kävelin ripeästi, sillä oli viileä tuuli ja tahdoin lämpöä, haaveilinkin tallin suloisesta lämmöstä ja heinäkasasta. Havahduin haaveistani kun ratsastaja otti lyhyemmät ohjat ja alkoi taivutella minua volteilla. Tunsin itseni hieman tönköksi ja kaulaa kivisti, mutta jatkoin työskentelyä apujen mukaan. Vähitellen tunsin itseni vertyneemmäksi ja sen taisi huomata Elisakin, koska hän ohjasi minut raville. Mieleni teki juosta hirmuista kiitoa eteenpäin, mutta tyydyin pienen kiihdyttelyn jälkeen ravaamaan ylvään oloisena. Tunsin olevani intoa täynnä ja ratsastaja päättikin käyttää tarmoni tempon muutoksiin. En tykännyt, että ratsastajani käsi heilui hieman, kun hän istui harjoitusravissani, mutta valmentaja neuvoi häntä miten käsi pysyy paikoillaan ja oli taas helpompi mennä. Pian minut pyydettiin laukkaan ja sain laukata hetken uralla muuten vain, kunnes Elisa ohjasi minut kummalle kuviolle. Piti laukata kiemuraisesti, enkä saanut vaihtaa laukkaa, aluksi se tuntui oudolta, mutta parin kerran jälkeen siihen jo tottui. Laukassa olin kuulemma hieman jännittynyt, joten laukkasimme pääty-ympyrällä ja ratsastaja yritti saada minua rennoksi. Lopuksi tunsinkin itseni rennommaksi laukassa ja pääsin loppulämmittelemään ravissa. Ravailun jälkeen sain hetken jolkotella löysin ohjin, kunnes pyyntö oli siirtyä käyntiin loppukävelyksi. 6.12.2011 - Uusi kotiMaa on taas valkoisena lumesta ja pakkasta näyttää mittarin mukaan olevan - 3 astetta. Lopetin juuri hetki sitten puhelun. Soittaja oli tulevan suomenhevostammani entinen omistaja, joka sanoi olevansa pian Elisan tallilla. Saisin siis tänään jälleen uuden kaviokkaan värittämään tallimme arkea. Pian auto kuljetusvaunuineen kaarsikin tallin pihaan ja sain laskea tammani ulos vaunusta. Edellisen omistajan viedessä avuliaasti tamman tavaroita talliin, päästin tamman hetkeksi tarhaan. Pian se pääsisi kuitenkin sisälle nauttimaan heiniään ja tutustumaan uuteen seinänaapuriinsa. Ratsastamaan en mene tänään, mutta huomenna voisimme käydä maastossa kävellen.
|
|
|
Post by Elisa on Aug 10, 2013 13:50:23 GMT 3
10.8.2013 - Muuto uuteen kotiin, kirjoittanut MinniElisa oli soittanut minulle eilen ja pyytänyt hakemaan suomenhevostammansa Murun asuintalliltaan ja tuomaan Kivihakaan, sillä hän ei itse joutanut tänään. Suostuin ilomielin tehtävään ja lähdin aamusta ajelemaan kohti tamman tallia. Tallilla pakkailin Murun tavarat autoon ja sadan varmistuskerran jälkeen hain tamman tarhasta ja talutin koppiin. Muru käveli hyvin koppiin ja suljin lastaussillan. Matka sujui hyvin, ja seurasinkin Murua matkan aikana koppiin asetetun kameran avulla. Kun pääsimme kivihaan pihaan, parkkeerasin auton tallin eteen ja avasin lastaussillan. Elisa taisi kuulla kolisteluni, sillä nainen tuli tallista kysyvä ilme kasvoillaan. "Mulla ois tämmöne paketti." Sanoin ja talutin Murun ulos kopista. "MURU!" Elisa huudahti iloisesti nähdessään tammansa. "Minnes tää viiää?" Kysyin. "Voit viedä sen tohon tarhaan missä on heinät valmiina." Elisa sanoi ja viittoi tarhoille päin. "Ookkesta." Kuittasin ja maiskautin tamman liikkeelle. Saatuani Murun tarhaan ja portin kunnolla kiinni palasin kopille. "Tuol on noi tavarat kyydis, näytätsä mihi ne viiää?" Kysyin Elisalta joka oli vielä pihalla. "Joo, ootas otan siitä kans, ettei sun tarvii yksin niitä roudaa... Noniin, seuraa vaa mua." Elisa sanoi ja lähdimme kantamaan Murun varusteita talliin. Kantaessamme viimmeisiä tavaroita autosta en voinut olla kehumatta Kivihaan tiloja. "Voi että teillä on ihanat puitteet täälä! Saispa tällääsehe paikkaha joskus omanki hevoose!""Heh Kiitti paljon, mäkin tykkään kovasti, tääl on niin kotoisaa ja rauhallista ainakin vielä." Elisa vastasi ja jatkoi: "Ja hei kiitos Murun tuomisesta. Ja jos sulla on joskus hevonen vailla tallia, voisin sulle alustavasti varata jo karsinapaikan, täällä riittää kyllä työtä ja sähän oot niin ahkera! " "Ai, oikeesti? Oon mä yhtä kirjavaa puoliveritammaa katellu, jos ostais.. Ja eipä mittää, kyllähä tuallaasta suomitammaa kuljettaa mielellään." vastasin kävellessämme kuljetuskopin luokse. "No katellaan sitä sitten, ilmottele mulle." Elisa sanoi. Irrotimme yhteistuumin kuljetuskopin peräkoukusta, jonka jälkeen istahdin jälleen ratin taakse. Huikkasin tervehdyksen ja lähdin ajamaan kotiin.
|
|
|
Post by Elisa on Aug 15, 2013 18:36:02 GMT 3
18.8.2013 Estellen kamala kaatuminen pyöri vain mun mielessä, enkä saanut aamun tapahtumia pois ajatuksista ollenkaan. Murun kiikutettuani sisälle, se vain ahmi heiniään minkä kerkesi, syynhän minä tähän tiedän - ahmatti kun on..
Silittelin tammaa hetken aikaa, kunnes huomasin sen harjan olevan vaihteeksi takussa. "Hemmetin hamppuharja, aina sotkuinen.." ajattelin itsekseni ja nappasin Murun ovessa roikkuvasta harjapussista harjakamman. Harjailin hetken aikaa tamman jumalaisen pitkää harjaa, kunnes Malla ilmestyi karsinan ovelle ja kysyi onko Muru kunnossa. "Kyllähän se, ihan normaalilta näyttää, ei sen jalatkaan kuumota tai mitään.", sanoin. "No hyvä. Ihan kauhee toi Estellen kaatuminen, toivottavasti Grim ei riehu ja kaatuile tarhas.", Malla vastasi ja kuulin hänen äänessään pienen hätääntymisen. "Tuskinpa.. mä tilasin lauantaille kengittäjän, ja se vaihtaa Murulle kengät ja pistää niihin nurmihokit." "No pitää varmaa Grimilleki pistää sit..", Malla sanoi ja lähti valmistamaan hevosensa iltaruokia.
Itse jäin vielä harjailemaan tammaa. Päätin lähteä kävelemään kentälle, siispä hain Murun suitset ja suojat. Kun tamma oli valmis, kävelimme tallin pihalle ja suuntasimme kentälle. Nousin tammani selkään korokkeen päältä ja muutaman käyntikierroksen jälkeen päätin kuitenkin suunnata maastoon. Aurinkokin alkoi paistaa pilven takaa ja sadepilvet näyttivät vetäytyvän poispäin, rento kävelylenkki tekisi hyvää meille kummallekin.
Maastoillessa ei oikeastaan mitään jännempää tapahtunut. Metsät näyttivät samalta kuin ennenkin ja tutut polut johdattivat jälleen turvallisesti metsien läpi ja takaisin kotiin. Eräällä metsän keskellä olevalla pienellä niityllä oli kaksi metsäpeuraa. Muru katseli niitä aika ihmeissään, melkein jopa sai sätkyn, mutta viisaana tammana pysyi kuitenkin käsissä ja lopetti hötkyilyn kuin seinään, kun saatoin hieman ärähtää..
Kotiin päästessämme sadepilvet kaartuivat taas tallin päälle. Kipitimme nopeasti talliin ensimmäisten pisaroiden sataessa jo päällemme. Irrotin tallin ovella tamman suitset ja suojat ja annoin sen kävellä itse karsinaansa ja sinnehän se nätisti kävelikin. Kuolainten pesun jälkeen happasin talikon ja kottikärryt mukaani ja puhdistin vielä nopeasti Murun karsinan. Viedessäni paskakasaa lantalaan, ulkona satoi vaihteeksi kaatamalla vettä ja Grim sekä Caffe näyttivät hyvin tympääntyneiltä, mutta saivat jäädä ulos, itse juoksin kärryjen kanssa takaisin sisälle.
Seuraavaksi kävin valmistamassa tamman iltamössöt valmiiksi ja nappasin mukaani Murun sadeloimen. Kävin viemässä iltaruuat tamman karsinan eteen ja heitin sadeloimen sen selkään, tamma pääsisi siis vielä ulos. Ulkona satoi edelleen, mutta Muru ei ollut sateesta moksiskaan. Sinne se löntysti tarhan keskelle, kun päästin sen irti tarhan portilla. Kävin hakemassa vanhan tarhan luota heiniä ja samalla katselin aamulla sattuneen välikohtauksen aiheuttamaa rikkonaista aitaa. "Korjaan ton varmaan huomenna..", ajattelin samalla kun vein heiniä Murun luokse. Tamma tulikin heti vastaan, kun heitin heinät aidan yli. Tämän jälkeen lähdin kotiin ja matkalla soitin eläinlääkärille varmistaakseni Murun lääkäripäivän.
|
|
|
Post by Elisa on Aug 16, 2013 14:53:29 GMT 3
16.08.2013, kirjoitti Susanna Ai ihana! Olin Elisalta saanut luvan hoitaa Murua kahtena päivänä. Tämän lisäksi valmentaisin Elisaa ja Murua vielä kahdesti. Ensimmäisenä päivänämme ajattelin vain harjata ja juoksuttaa Murua. Saapuessani Kivihakaan, ilma oli sateinen. Huokaisten vedin huppuni päähän ja kävelin tarhoille, missä märkänä hevoset minua katselivat. Tunnistin Elisan kauniin tamman heti ja menin tarhan luokse. Nappasin punaisen riimunnarun mukaani ja menin tarhaan. Otin Murun kiinni ja lähdin kuljettamaan tammaa kohti siistiä tallirakennusta. Elisa oli selostanut minulle tarkasti mistä löydän kaiken tarvittavan. Vien Murun sille nimettyyn karsinaan ja lähden hakemaan harjapakkia ja juoksutusvermeitä. Varustehuoneen löysin helposti, mutta tavaroiden etsiminen oli hieman vaikeampaa. Kun kaikki tarvittava oli mukana, palasin Murun karsinalle laskien tavarat siististi karsinan eteen. Ensin menen sisälle karsinaan ja otan Murulta vihreän sadeloimen pois. Ripustan sen kuivumaan karsinan ovessa olevaan telineeseen ja tämän jälkeen avaan harjapakin. Harjapakista nappaan käsiini kovan harjan, vai miksi sitä ikinä kutsutaankaan, ja palaan karsinaan aloittaen Murun harjauksen. Tämä on ensimmäinen kerta kun edes näen Elisan upean tamman, mutta luontevastihan tämä sujuu Murun kiltteyden ansiosta. Harjaan tamman kauttaaltaan huolella muutamaa harjaa avuksi käyttäen ja puhdistan sitten Murun kaviot. Laitan tammalle juoksutusvermeet ja suojat.
Kun varusteet ovat päällä, lähdemme Murun kanssa ulos vesisateeseen, joka on onnekseni jo hieman laantunut. Menemme suoraan kentälle, missä ensin taluttelen Murua hieman. Riittävästi käveltyämme jään itse seisomaan kentän päätyyn ja Muru jatkaa kävelyä ympärilläni. Huiskaisen juoksutusliinan päällä ja Muru suurentaa ympyrää riittävästi. Kehotan tamman raviin ja Muru lähteekin ravaamaan ympyrällä letkeään tahtiin. Puhelen tammalle rauhallisella äänellä. Annan tamman ravailla ihan reippaasti, ennenkuin vaihdamme suuntaa. Toiseenkin suuntaan Muru ravaa oikein siististi, joten annan sen nostaa laukan. Murun laukka on ihanan keinuvan näköinen, eikä tamma kaahota lainkaan. Kun laukatkin on hoidettu molempiin suuntiin, on aika palata talliin ja viedä sitten Muru tarhaan. Laitan Murulle sadeloimen takaisin ja vien tavarat paikoilleen, jonka jälkeen vien kauniin suomenhevosen tarhaan.
|
|
|
Post by Elisa on Aug 18, 2013 20:20:43 GMT 3
17.08.2013Sää oli pilvinen, mutta onneksi sateesta ei ollut vielä tietoakaan, kun saavuin tallille. Murulla on tänään pedikyyri- ja eläintohtoripäivä, joten tänään se saa viettää vapaapäivää. Ajelimme yhdessä tutun kengittäjäystäväni, Eeliksen kanssa tallille ja Jouko olikin ruokkinut ja vienyt hevoset ulos. Eelis jäi asettelemaan tavaroitaan silläaikaa kun minä kävin hakemassa Murun sisälle. Tamma oli minun onnekseni puettu sadeloimeen, sillä loimi oli täysin ruskean kuran peitossa. Kävelimme talliin ja käänsin Murun käytävälle ja riisuin loimen. Hetken se ihmetteli ja katseli epäilevästi Eeliksen puuhia, mutta unohti hänet oitis saadessaan porkkanaa nassuunsa. Eeliksen aloittaessa työnsä tamma käyttäytyi mallikkaasti, jaksoi jopa pitää jalkojaan ylhäällä, eikä sen pahemmin laskenut painoaan miehen päälle. Homma oli kohtalaisen nopeasti ohi ja neidillä uudet piikkikorot - kesäkengät nurmihokeilla. Grim seisoi onneksi sisällä jostain syystä, tiedä sitten oliko Malla pyytänyt Joukoa jättämään sen sisälle kengityksen takia, Malla itse kun lähti pohjoiseen opiskelukeikalle tai jollekin sellaiselle. Grim käyttäytyi kengittäessä hienosti vaikka olikin vähän hätähousu ja ei olisi toisinaan jaksanut pitää jalkojaan ylhäällä, mutta Eelis kun osaa hommansa, sai hän tartutettua oman rauhallisuutensa myös pikkutammaan melko nopeasti. Kun kumpikin tamma oli valmiina uusien kenkiensä kanssa, maksoin oman osuuteni kengityksestä ja pyysin Mallalle laskun, johon ystäväni suostui. Päätin vielä soittaa Mallalle kengityksestä ja näppäilin numeron kännykkääni. Puhelin tuuttasi hetken aikaa, kunnes puhelu alkoi: * * * * * * "No heeeei!", Malla vastasi iloisesti ja istui selvästi autossa, taustalta kuuluvasta kohinasta päätellen. "Mooooi, oottekste jo missä?", kysyin. "Vast jossain Kainuun leveysasteil, on täst viel reilu kuus ja puol sataa kilsaa. Mites joko kengittäjä kävi?" "Joo sitä mä olin soittamassa. Se lopetti justiinsa ja pakkaa tavaroita autoon. Grim käyttäyty tosi nätisti, vaik oli se vähän häslä välil.. Eelis anto muute mulle sun laskun Grimin kengityksest, ku sanoin et oot nyt reissussa." "Aa okei, no hyvä. Hei muuten, mietin tässä vaan ihan ohimennen juttuja ja tuli mieleen.. siis mä en haluu kuulostaa mitenkään töykeeltä tai mitään, mut oonko mä väärässä jos sanon että Muru on hieeeeman pyöree? Tammas oikeesti vetää heinää ihan ku joku imuri, enemmä ku Grim! Mä ku kävin tekemässä eilen Grimille ruuat ja näin Murun siinä samalla niin vähän kattelin sitä, se on pallura ", Malla jutteli hieman naureskellen. "No tota... jooh.. Joo, on se. Ja ei, en mä tota pahalla ottanu vaikka huomautitkin ", naureskelin vastaukseksi. "Katos kun äh..." "No mitä äh?", Malla kysyi kiinnostuneena. "No siis on siihen ihan syy ja se syy sai alkunsa jo joskus 9kk sitte ", vastasin. "Eiiiiiiiii! Älä sano et se saa varsan?! Oi että, senkin! Mikset kertonu aikasemmi?!", Malla huudahti puhelimeen ja ilo oli käsin kosketeltava. "No kun sen piti olla salaisuus tai no yllätys.. mut eipä sitä enää kauaa yllätyksenä vois pitääkään, toi maha ku kasvaa tosta vielä pienessä ajassa lisää - paljastavan suureks! Varsan pitäs syntyy syys-lokakuussa..", vastasin. "Apua, ihanaa! Meille tulee pikkuvauvahevonen talliin! ", Malla iloitsi. "Joo! Toivottavasti kaikki menee hyvin, mut hei mun pitää nyt lopettaa ku eläinlääkäri näköjään saapukin just. Muru on vähä potkiskellu vatsaansa viimepäivinä, ooks sä huomannu? Must tuntuu et se varsa on vähän eloisa.. potkas muaki yks kerta käteen vatsan läpi ", sanoin Mallalle. "Joo pari kertaa oon nähny laitumel, mut luulin et se hätisteli paarmoja, en sitten tiedä oliko samanlaista potkiskelua, ei se kyl ärtyneelt näyttäny. Mut joo mee sä sinne ja mä jatkan matkaa.", Malla vastasi. "Okei, tehdään näin. Moi!". "Moikka." * * * * * * Lopetettuani puhelun, tervehdin Murun elliä ja kävin hakemassa tamman karsinastaan käytävälle. Muru oli hieman ihmeissään, kun joutui taas huomion keskipisteeksi, mutta piti siitä selvästi. Tamma oli hyvin kiinnostunut eläinlääkäristä, eikä näyttänyt hapanta naamaa ja saikin siltä osin kehuja niin elliltä kuin minultakin. Selitin lääkärille tilanteen ja kerroin tamman potkivan toisinaan vatsaansa ja koska vatsassa sattuu olemaan varsa, en katso vatsan potkimista hyväksi. Olin itse kuitenkin jo miettinyt onkohan varsa toisinaan vain huonossa asennossa tai potkiskelee emäänsä, kuten minuakin käteen vatsanpeitteiden läpi. Lääkäri, Sofia nimeltään, kertoi, että varsa tuntuu hyvin eloisalta ja mikään ei näyttäisi olevan huonosti ulkoisesti. Tamman pirteyskin oli hyvä asia. Rektaalitutkimuksessa kaikki oli myös hyvin ja varsa oli toistaiseksi oikeassa asennossa Murun kohdussa. Muru osaa kyllä toisinaan olla hieman herkkis ja mainitsinkin asiasta Sofialle, johon hän tuumasikin, että hyvin todennäköisesti varsa vain on välillä Murun mielestä huonossa asennossa ja luonnollisesti Muru “korjaa” varsan asentoa itse. Kaikki siis hyvin ja tilannetta seurataan. Mikäli potkimista esiintyy enemmän, tulee ottaa uudestaan yhteyttä eläinlääkäriasemalle. Kun tutkimukset oli hoidettu ja laskuasiat sovittu, eläinlääkäri lähti seuraavalle tallille, samalla Siiri ja Klaudia kävelivät tallin ovista sisälle. “Moi!”, he tervehtivät kuin yhdestä suusta. “Moikka.” vastasin takaisin. “Miks eläinlääkäri kävi tääl? Murul kaikki okei?”, Klaudia kysyi ja selvästi samalla mietti omaa Estelleään. “Joo on kaikki hyvin, ihan perus tutkimus vaan...”, vastasin. “Mjaaaa.. ai perus tutkimus. Kerros lisää ”, Siiri tokaisi kiinnostuneena. “No siis ihan vaan tällasta.. perusjuttuu.” vastasin vältellen kysymystä. “Kerros suoraan, onks Muru kantavana vai muuten vaan pyöree?”, Klaudia kysyi heti ja näytti kyllä ratkaisevan yhtälön: pyöreä hevonen + eläinlääkäri + salamyhkäisyys”. “No on se. ” “Siis kantava vai pyöree?”, Klaudia kysyi jälleen. “No kantavana! ”, vastasin naurahtaen, jonka jälkeen kaksikko alkoi ilakoimaan ja melkein tanssivat käsi kädessä omaa riemutanssiaan. “Millon se syntyy?!”, Siiri kysyi innoissaan. “Joskus syys-lokakuussa sen pitäis putkahtaa maailmaan. Hmmmh oma pieni suomenhevonen... en malta odottaa.”, huokaisin syvään “No en mäkää!”, Siiri vastasi. “Enkä minä ” Klaudia sanoi ja silitti murun kaulaa. “Mä meen nyt viemään tän takas karsinaansa lepäilemään. Hetki.”, vastasin ja lähdin taluttamaan tammaa karsinaansa. Kun Muru oli karsinassaan, lähdin Klaudian ja Siirin kanssa satulahuoneeseen puhdistamaan varusteita ja juttelemaan tulevasta. Eläinlääkärin lausunto:Anamneesi: Tamma kantavana (laskujen mukaan 248vrk) ja on muutaman kerran potkinut vatsaansa. Haluaisin varmistaa, ettei mikään vain ole vialla. Muutoin tamma näyttää olevan melko pirteä ja ruoka maistuu. Diagnoosi: Potilas näyttää hyvinvoivalta ja on pirteä. Limakalvot hyvät ja ei sierainvuotoa. Rektaalitutkimuksessa todettu varsan olevan oikeassa asennossa kohdussa ja kaikki on kunnossa muutenkin. Varsa liikkuu paljon ja saattaa ärsyttää herkkää tammaa. Hoito-ohje: Mitään ongelmia ei löydetty, mutta tammaa on syytä tarkkailla. Jos potkiminen lisääntyy huolestuttavan paljon, niin tamma on syytä tutkia uudelleen. Sofia Suviranta, ell Hevosklinikka Vuokoski
|
|
Lyra
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Lyra on Aug 26, 2013 21:51:04 GMT 3
Odottelin yksinäni tallin pihassa. Olimme Elisan kanssa sopineet tapaavamme aamupäivällä, hän näyttäisi Murun tavarat ja kertoisi tärkeimmät tiedot. Ketään ei vielä näkynyt missään, muutamia hevosia tallusteli tarhoissa. Sää oli aivan mahtava. Aurinko paistoi kirkkaasti ja taivas oli mitä sinisin. Ilmassa oli silti jokin, en tiennyt mikä, joka muutti kesän syksyksi. Puut olivat vihreitä, mutta eivät kai samalla tavalla kuin kesällä. Ehkä viileys osaltaan aiheutti sen. Enää ei sopinut kulkea shortsit jalassa, oli liian kylmä sellaiseen. Närhet rähisivät läheisissä puissa. Matkan päästä näin jonkun tulevan, päättelin hänen olevan Elisa. Niin hän olikin. Onneksi, oli ikävää palloilla yksinään vieraan tallin pihalla. Tervehdimme ja pikaisen esittelyn jälkeen menimme talliin. Elisa esitteli paikkoja, Murun karsinan, pesupaikan, satulahuoneen ja muut olennaiset. Talli näytti oikein kivalta, juuri sopivat puitteet. En kaipaa krumeluureja, olen tottunut rähjäiseen itsehoitotalliin. Tämä oli silti luksusta siihen verrattuna. Elisa näytti myös missä hevosten ruokia säilytetään, ja mistä löytyy kirjallinen ohje Murun ruokien tekemiseen. Kun hän oli mielestään kertonut kaiken tarpeellisen, enkä minäkään enää keksinyt mitään kysyttävää, lähdimme takaisin ulos tutustumaan pihapiiriin ja hakemaan Murua tarhasta. Kävimme katsomassa pienen punaisen mökin, kiersimme tallin ja koko pihan. Elisa esitteli jokaisen hevosen, kertoi niistä ja niiden omistajista vähän. Hän ojensi minulle Murun riimun, kun menimme hakemaan tammaa. Muru tunnisti omistajansa äänen ja hörähti. Jo muutaman metrin päästä hevonen näytti lempeältä ja ystävälliseltä. Annoin sen haistella kättäni, ja pian turpa hamusi herkkuja. Taputin sen kaulaa, ihastelin pitkää harjaa. Juuri sellainen kuin päiväunieni suomenhevosella olisi. Muru vaikutti kiinnostuneelta, se tutkaili hupparini taskuja kun laitoin riimua sen päähän. Elisa avasi portin ja talutin Murun siitä ulos. Hevonen seurasi rauhallisesti, ei rynninyt portista tai yrittänyt syömään. Talutin sen tallin seinustalle harjauspuomille. Elisa haki tallista harjapakin. Muru nautti harjaamisesta. Se ei ollut oikeastaan likainen, mutta käytin lähes kaikkia harjoja. Siihen tietysti kului aikaa, mutta se ei haitannut. Eipä hevoseen muutenkaan voi tutustua, kuin viettämällä aikaa sen kanssa. Ilma oli oikein hyvä, ei liian kuuma eikä liian kylmä, ja aurinko kuitenkin vähän lämmitti selkää ja hevosen karvaa. Hamppujouhissa oli hieman selviteltävää, kärsivällisyydellä pienet takut saatiin auki ja muutama papintäi (koirankieli-kasvin siemen) irroitettua. Elisa silitteli Murua, kertoi sen tavoista ja tottumuksista, ja tutki sen vatsaa. Tamma näytti ihan tyytyväiseltä oloonsa. Kun se oli harjattu ja kammattu, irroitin sen puomista. Lähdimme taluttelulenkille, Elisa näytti maastoreitin. Muru kulki edelleen oikein kivasti perässä. Välillä se kurkotteli puiden oksia kaapien lehtiä evääksi. Olin aluksi hieman varovainen kiskoessani sitä irti kasveista, mutta Elisa vannotti ettei Muru mene rikki, vaikka onkin kantavana. Toivoin, ettei Muru heti hoksaisi ja alkaisi käyttää asiaa hyväkseen. Ehkei tamma olisi niin teatraalinen, suomenhevoset ovat kuuluisia rehellisyydestään. Välillä tuli muutamia hiljaisia hetkiä, kun kumpikaan ei keksinyt mitään sanottavaa, mutta ne eivät olleet niitä vaivautuneita, jolloin kaikki katselevat seinille, sirkat sirittävät ja aavikkopallo pyörii kuvaruudun poikki. Vapautunut hiljaisuus oli hyvä merkki, pakkopullainen small talk olisi ollut vain ikävää. Elisalla kuitenkin riitti juttua, tallista, ihmisistä, hevosista, kaikesta mahdollisesta, joten hiljaisuus ei kestänyt kauaa. Yritin muistaa kaiken. En kuitenkaan aikonut stressata, aina voisi kysyä. Maastoreitti oli ihana, metsää ja peltoa. Murukin sai täyden luottamuksen, en epäröisi lähteä sen kanssa maastolenkeille, edes ilman satulaa. Tammaa ei häirinnyt mikään, se ei pelästynyt edes polun poikki lentänyttä lintua. Vähän se säpsähti, mutta en laskenut sitä pelästymiseksi. Reitti oli myös sopivan pitkä, olen tottunut kävelemään. Murun vauhti ei ollut liian reipas, eikä sitä myöskään tarvinnut vetää perässä. Se oli oikein sopivaa kävelyseuraa. Maastossa tulemme mitä luultavimmin kulkemaan paljon. Pellon vilja oli juuri puitu, sänkipellolla kävely olisi joskus mukavaa vaihtelua metsään. Melkein liian pian olimme takaisin tallin pihalla. Joku hevonen hirnui tarhassa. Tarkistimme Murun vielä, ja veimme sen suoraan tarhaan. Ennen kotiinlähtöä vein harjapakin takaisin talliin, sain vielä viimeiset ohjeet ja muistutukset. Ensi kertaa odotellessa. --- Ihana tarina, kirjotat tosi hyvin! Mukavasti sai kuviteltua paikat mielessä samalla kun luki tarinaa ja kuvailit kivasti paikkoja ja tilanteita. Seuraavalla kerralla, jos haluat, voit käydä maastossa tai pyöriä kentällä maasta- tai selästäkäsin, kuinka tahdot. Kevyttä liikuntaa. Me lähetään Murun kanssa viikonloppuna kisoihin ja ne saa jäädä viimesiks kisoiks ennen varsan syntymää. On se jo tosi tukevassa kunnossa, että koulua vaan lähetään suorittamaan muutama raviluokka. Esteitä ei enää viitti yrittää, ettei jalat rasitu liikaa.
Mutta! Mukava aloitustarina, jatkossa jos ratsastelet ja auttelet muutenkin tallilla, maksan kyllä jotain korvausta
|
|
|
Post by Elisa on Sept 8, 2013 23:19:41 GMT 3
On taas vierähtänyt tovi siitä, kun itse olen vaivautunut kirjoittamaan tamman päiväkirjaan. Olenhan toki tallilla käynyt hoitamassa paksukaista ja kevyesti liikuttanut sitä. Murun vatsa alkaa olla jo sen verran suuri, että varsa voi syntyä minä hetkenä hyvänsä! Toistaiseksi kuitenkaan ei ole vielä edes vahatippoja, mutta tuskaiselta neiti kyllä toisinaan näyttää.
Toivottavasti tallin hevoskatras lisääntyy pienellä varsalla pian!
PS. älkää ihmetelkö jos ja kun Muru on hieman äksy ja levoton, ne on ne hormooooooooonit!
|
|
Lyra
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Lyra on Sept 10, 2013 21:16:59 GMT 3
Kypärää hihnasta heilutellen kävelin tallille. Murua varten oli mukana muutama omena kotipihan puista. Oli aivan mahtava ilma. Aurinko paistoi, kävi viileä tuuli. Loppukesä, alkusyksy vai jotain siltä väliltä, mutta sää oli hyvä joka tapauksessa. Puiden lehdet olivat edelleen enimmäkseen vihreitä, mutta kyllä siellä seassa näkyi muutama keltainenkin. Syksy teki tuloaan. Huppari oli silti vielä riittävä varustus. Kottaraisiakin kerääntyi jo puhelinlangoille. Tallin parkkipaikalta lähti juuri auto, moikkasin sinnepäin sen ohittaessa.
Tallustelin suorinta tietä talliin. Kurkistin karsinaan, sitä ei ollut vielä siivottu. Jätin kypärän roikkumaan karsinan oveen, en jaksanut raahata sitä mukanani. Ensimmäiseksi laitoin Murun ruuat ohjeiden mukaisesti. Ei ollut vaikeaa, joten tuskin kestäisi kauan että oppisin sen ulkoa. Kun ruuat olivat valmiina, etsin kottikärryt ja talikon siivotakseni karsinan. Löysinkin ne, sekä tallikissan, joka tassutteli kottareiden alta ja maukui vaativasti. Rapsutin kissaa hetken. Se tykkäsi ja kellahti jopa selälleen lattialle. Jouduin kuitenkin jättämään kissan omiin oloihinsa, jotta saisin hommat tehtyä. Karsinassa ei ollut paljon siivottavaa, Muru vaikutti olevan aika siisti. Talikointi on kivaa, en tiedä miksi, mutta onhan se hyötyliikuntaa. Talliradiosta tuli jopa tällaista metallimieltäkin viihdyttävää musiikkia, Scorpionsin Wind of change. Viheltelin siinä mukana. Siivoamisessa ei kestänyt kauan, eikä kottari tullut edes täyteen. Vein karsinaan silti vähän lisää kuiviketta, pitäähän olla pehmeä pohja nukkua Tarkistin myös vesiastian ja ruokakupin, niissä ei ollut tällä kertaa putsattavaa. Jätin kottikärryt omalle paikalleen, otin kypäräni ja menin varustehuoneeseen hakemaan Murun harjapakkia. Otin myös sen suitset, olin ajatellut maastolenkkiä ilman satulaa. Ehkä saattaa olla vähän hullua lähteä ensimmäiseksi ilman satulaa, mutta luotin Muruun, se oli osoittanut järkevyytensä jo heti alussa.
Tamma nyhti viimeisiä vihreitä tarhassa, sinne tänne tallustellen. Annoin sen taas haistella itseäni. Se hamusi ensin taskujani, sitten rastojani, mutta jätti ne pian sikseen. Eivät tainneet olla syömäkelpoisia. Pörrötin tamman otsatukkaa. Kasvit olivat edelleen märkiä yön kosteuden jäljiltä, ja siksi sukkani kastuivat varresta. Talutin Murun harjauspuomille, johon laitoin sen sitten kiinni. Hevonen oli aika puhdas, vain muutamia kuivuneita mutaisia läikkiä. Se oli ehkä piehtaroinut jossain vaiheessa, ainakin käynyt maassa. Myös polvissa oli mutaa. Rapsuttelin niitä piikkisualla pois.
Mahan alta harjatessani tamma hieman luimisteli, muttei kiukkuillut muuten. Se kurkotteli muutamia vihreitä kasveja, joita kasvoi puomin vieressä. Niinpä se reppana tuikkasi turpansa suoraan nokkosiin, jotka olivat ovelasti piiloutuneet muiden sekaan. Au!, ajattelin itsekseni ihan silkasta myötätunnosta, mutta Muru ei tuntunut piittaavan. Kyllä se vähän ajan kuluttua tuhahti ja hankasi sitten turpaansa puomiin. Siinä harjaillessani yritin vähän tutkia Murun vatsaa ja kokeilla, tuntuiko varsan liikkeitä. Kerran tunsinkin pientä liikehdintää, ja olin riemuissani. Annoin tammalle omenan maistiaisiksi. Omena hävisikin nopeasti, Muru mitä ilmeisimmin piti siitä ja halusi lisää. Kyllä ne olivat minustakin hyviä. Enempää ei kuitenkaan ollut nyt antaa, loput olivat tallissa. Tykkäsin Murun harjasta. Se oli ihanan pitkä, ja sitä oli mukava kammata, eikä Murukaan pistänyt ollenkaan pahakseen. Se taisi tykätä huomion keskipisteenä olemisesta.
Aurinko lämmitti melkeinpä liian kuumasti. Oli todella lämmin, satunnainen pieni tuulenvire viilensi mukavasti. Kun irroitin riimua siirtääkseni sen tamman kaulalle, sain ison pusun suoraan keskelle naamaa. Muru katseli viattomasti otsatukkansa alta. Rapsutin sen päätä. Tällaiset hetket ovat aina parasta hevosten kanssa. Harjasin pään pehmeällä harjalla. Kun hevonen oli puhdas, laitoin sille suitset päähän. Omat vaatteeni olivat sen sijaan pölyiset ja karvaiset. Muru oli ilmeisesti jo alkanut kasvattaa talvikarvaa, turkki ei ollut ihan niin sileä ja ohut kuin mitä kesäkarva on. Laitoin kypärän päähän ja irroitin Murun riimusta. En nähnyt jakkaraa, jonka päältä olisin päässyt kiipeämään hevosen selkään, joten harjauspuomikin kävi ihan hyvin, vaati tosin hieman vaivaa päästä ensin sen päälle. Muru odotteli onneksi rauhallisesti, eikä vauhkonnut suuntaan tai toiseen. Se itse asiassa näytti hieman epäilevältä, kuinkahan hommassa käy. Onnistuin kuitenkin pääsemään kyytiin ihan hyvin ja kehuin tammaa.
Selässä oli ihanaa, Muru oli juuri nyt mukavan leveä. Hevonen lähti liikkeelle heti kun pyysin, muttei hetkeäkään aikasemmin omin luvin. Mietin, pitäisikö käydä ensin kentällä pyörähtämässä pari kierrosta, mutta jo matkalla sinne totesin sen olevan turhaa. Muru ei ollenkaan vaikuttanut sellaiselta, joka yhtäkkiä saattaisi saada kohtauksen ja seota. Sellaiset yleensä huomaa jo heti alkuunsa. Muru oli järkevän ja tasaisen oloinen, joten suuntasimme heti sille samalle maastolenkille, jonka olimme viimeksi menneet talutellen. Tamma käveli mukavan reippaasti ja rennosti, korvat hörössä. Se oli hyvin pirteän oloinen. Ohjat saivat olla pitkällä. Muru on selkeästi niitä hevosia, joiden seurassa on vain pakko nauttia. Rapsuttelin sitä säkän kohdalta ja keräsin harjasta hyvän tupsun josta välillä pidin kiinni. Hevosen hyvä tuuli tarttui. Haistelin raikasta ilmaa. Sänkipeltokin houkutteli, mutta nyt ei ollut sen aika. Pellon ihana, kullankeltainen väri ja alkava syksy nostivat silti mielialaani entisestään. Suomenhevonen ja maalaismaisema, mitäpä sitä muuta tarvitseekaan. Aurinko paistoi ja taivaalla lenteli lintuja. Pellollekin oli laskeutunut muutamia, keräämään viljan puinnista jääneitä jyviä. Tie jatkui ja vei lopulta puiden lomaan. Metsässä oli mukavan viileää, aurinko ei osunut joka kohtaan.
Kummastelin luontoa; puut olivat vielä ihan lehdessä ja vihreitä, mutta silti jokaisen pienen tuulenhenkäyksen mukana maahan satoi keltaisia lehtiä. Murun päähänkin jäi yksi. Sain sen napattua ja pyörittelin sitä sormissani hetken. Hyräilin hiljaa Scorpionsia ja kuuntelin kavioiden kopinaa hiekkatiellä. Murukin tuntui tykkäävän, kun ei tarvinnut tehdä mitään. Enpä olisi uskaltanutkaan tehdä sen kanssa mitään kävelyä rankempaa, myöhemminkin ehtisi, kunhan varsa olisi syntynyt ja Muru kerännyt taas voimia. Taivaalta kuului käheää raakkumista, se keskeytti ajatukseni, ja varis liiti ylitsemme. Hyvä ettei törmännyt kypärääni. Muru ei siitä hätkähtänyt, ei vaikka minä hieman säpsähdinkin. Variksen takia tulin vilkaisseeksi taivaalle. Oli alkanut kerääntyä pilviä ja jossain vaiheessa saataisi sataa. Jatkoimme kuitenkin eteenpäin, vielä ei vaikuttanut millään lailla sateiselta. Tamma tallusteli tyynen rauhallisesti. Katselin sen korvia ja heiluvia jouhia. Metsästä päästyämme Muru hirnui matkan päässä tarhaileville muille hevosille. Se sai heti vastauksen, ja kulki hieman virkeämpänä viimeiset metrit tallin pihalle.
Laitoin sen taas harjauspuomille ja vaihdoin suitset riimuun. Muru sai odotella puomilla hetken, kun pesin kuolaimet ja niputin suitset. Vein ne omalle paikalleen ja hain viimeiset omenat tammalle palkinnoksi. Se söi ne ihan yhtä mielellään kuin edellisetkin. Kuolaa valui maahan saakka, ja loput tamma sitten pyyhki huppariini. Harjasin Murun vielä huolellisesti. Se luimisteli jälleen mahan alta harjattaessa, muttei vieläkään suuttunut enempää. Muuten se oli ihan oma itsensä. Rapsuttelin sitä harjaamisen lomassa, käytin aikaa ihan vain sen kanssa hengailuun. Muru paistoi tyytyväisyyttä, kaikki huomio vain sille. Tähyilin taivaalle, sadepilvet näyttivät menevän ohi, joten uskaltauduin viemään tamman tarhaan ilman loimea. Ja jos alkaisi myöhemmin sataa, voisin tulla uudestaan laittamaan loimen. Tallimatka kun ei ollut pitkä.
Kun Muru oli malttanut kerjäämiseltään jäädä tarhaan, keräsin kaikki harjat laatikkoon ja kiikutin laatikon talliin. Varmistin, että kaikki oli tehty: karsina siivottu, ruuat laitettu, hevonen hoidettu, ja vielä tavarat paikoillaan. Kunnossa olivat, joten lähdin kävelemään kotiinpäin.
-----
Mukava tarina! Ihana syksy, rakastan <3 Mukavaa kuulla, että teillä meni kivasti maastossa. Tosiaan eipä enää viitsi rasittaa tammaa kävelyä enempää ja se saakin nyt viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona. Yöt se kuitenkin saa jo viettää sisällä.
Saat tästä tarinasta vaivanpalkkaa 20ve
|
|
Lyra
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Lyra on Sept 22, 2013 20:52:46 GMT 3
Oli sateisen harmaa, epävakainen päivä. Pilvet roikkuivat matalalla ja ilmassa oli hieman sumuakin. Välillä oli satanut, välillä aurinko hieman kuultanut pilvien läpi, muttei missään vaiheessa kunnolla paistanut. Oli siis kovin kosteaa, mutta se ei haitannut. Tykkään syksystä, joten lähinnä vain nautin tästäkin säästä. Muru oli tarhassa sadeloimi päällä. Muillakin hevosilla näkyi olevan takit. Tihkutti hieman vettä, joten aloitin karsinan siivoamisella. Kaapilla vaihdoin ensin kumisaappaat tallikenkiin, sitten hain kottikärryt ja talikon. Kuivikkeet olivat paikoin tamppaantuneet tiiviimmin, Muru oli ilmeisesti nukkunut makuullaan. Tallin räystäältä tippui vettä, joka valui raitoina pitkin ikkunaa. Kottikärryt jäivät taas vain puolilleen. Hain lisää kuiviketta. Muru oli jälleen ollut siistinä, joten kun karsina oli siivottu, energiaa oli vielä paljon jäljellä. Niinpä pesin ruokakupin ja vesiastian. Otin ämpärillisen vettä, tiskiharjan ja pesusienen. Sienessä ei lukenut kenenkään nimeä, eikä sitä selvästi ollut vähään aikaan käytetty. Pesin sen kunnolla ennen käyttöä. Ruokakuppia sai jynssätä vähän kovakouraisemmin, sen seinille oli kovettunut vähän ruokaa. Mutta vain hyvin vähän, suomenhevoset tuntuivat puhdistavan kipponsa huolellisesti. Imeytin kuppien pohjalle jääneen likaisen veden pesusieneen ja puristin ämpäriin. Kaadoin vedet vesikarsinan viemäriin ja palautin tavarat sinne mistä olin ne ottanutkin. Vilkaisin ulos, sillä hetkellä ei satanut, joten hain Murun harjapakin valmiiksi käytävälle. Vaihdoin myös kumisaappaat takaisin jalkaan. Kissa möyri esille loimitelineen alta ja maukui vaativasti. Katsoin sen kuppiin, se oli tyhjä. Niinpä huuhtelin kupin ja laitoin siihen uutta vettä. Ruuan löytyminen kesti hieman, ja kissa kulki perässä kärttyisenä. Löysin ruokapaketin. Kissa hyökkäsi heti ruuan kimppuun, eikä vaikuttanut kovin kiitolliselta. Palvelijalla oli ilmeisesti kestänyt aivan liian kauan. En loukkaantunut, päinvastoin, kissan kiukuttelu oli lähinnä huvittavaa. Otin taskuun pieniä leipäpaloja, yhden omenan ja lompsin pihalle hakemaan Murua tarhasta. Tamma tuli heti portille vastaan. Se näytti aina vain pyöreämmältä, loimen vyötkin oli pidennetty melkein äärimmilleen. Laitoin sille riimun päähän ja talutin ulos portista. Menimme talliin, laitoin Murun käytävälle. Loimi oli vain päältä hieman kostea, mutta ripustin sen siitä huolimatta telineeseen kuivumaan. Muru ravisteli harjaansa,siitä roiskui vähän vettä. Annoin sille omenan, joka katosi hyvin nopeasti. Aloitin jouhien selvittämisellä. Kosteana ne oli helpompi kammata kuin kuivana, tai siltä minusta ainakin tuntui. Muru vaikutti hieman väsyneeltä, mutta enpä ihmetellyt. Vatsan kanssa ei varmasti ollut ihan helppoa liikkua tai ylipäätään olla. Se luimisteli jälleen kun harjasin mahan alta. Ulkona synkkeni jälleen, mutta kun kurkistin ovesta, sadepilvet olivat vielä kaukana. Niinpä päätin jättää harjaamisen, olihan tammalla sentään ollut loimi, joten se ei ollut likainen. Koska Muru ei ollut tänään niin reippaana, päätin että menemme kentälle tekemään laiskoja maastakäsinjuttuja. Irroitin riimun tamman kaulalta ja laitoin sen sille päähän. Ulkona oli tosiaan hieman synkempää kuin hetki sitten. Toivoin ettei alkaisi sataa, ainakaan kovaa. Kävelimme hiljakseen kentälle. Muru piristyi vähän, tarkkaili ympäristöään korvat hörössä. Tuuli heilutti puiden oksia. Kirjavia lehtiä satoi kuin valtavia lumihiutaleita. Muru tallusteli keskelle kenttää, kun päästin sen irti, ja jäi sinne möllöttämään. Annoin sen hetken aikaa olla, jos se tahtoisi mennä omia reittejään. Tamma ei kuitenkaan liikkunut. Kutsuin sitä sitten luokseni. Se kuuli kyllä, mutta mietti, kannattaisiko liikkua. Se päätti lähteä, ja käveli uteliaana vierelleni. Annoin sille pienen palan leipää palkinnoksi. Muru oli tyytyväinen päätökseensä ja halusi lisää leipää. Lähdin kuitenkin kävelemään. Muru seurasi perässä leivän toivossa. Kehuin sitä. Kokeilin myös pysähtyä, Muru pysähtyi myös. Aluksi palkitsin sitä leivällä, mutta pikkuhiljaa jätin herkut pois. Siitä huolimatta tamma seurasi perässäni, pysähtyi kun pysähdyin ja peruutti kun minäkin peruutin. Kumisaappaat olivat olleet hyvä valinta, sillä kentällä oli muutamia vesilätäköitä, ja Murun kaviot lennättivät välillä hiekkaa. Lopetimme kun alkoi mennä oikein hienosti. Niin jäi molemmille hyvä mieli. Kävellessämme talliin ylhäältä kuului syksyn kaunein ääni. Käänsin pääni ylös. Taivaalla kaarteli valtava parvi kurkia. Ne eivät olleet aurassa, joten ne luultavasti etsivät sopivaa suota laskeutumiseen. Katselin niitä pitkään, ja vaikka ne katosivat näkyvistä, niiden huuto kuului. Tallissa laitoin Murulle loimen takaisin päälle ja vein sitten tamman tarhaan. Se meni tyytyväisenä Ellun luokse, yhdessä ne seuloivat kuivien kasvien seasta syömäkelpoisia osia. Ruokahalu Murulla ainakin oli ennallaan. Ei sillä muutenkaan vaikuttanut olevan mitään hätää, ehkä se oli tosiaankin vain väsynyt. Menin talliin laittamaan ruuat. Ne ehtisivät vielä hyvin turvota iltaa varten. Pilkoin sekaan pari omenaa ja laitoin sitten kannet päälle. Sukat olivat ihan rullalla, joten vaihdoin kolmannen kerran kengät ja lähdin kävelemään kotiin. ----- Mukava tarina ja hyvä että tammalta löytyy luottamusta! Ainoa asia mikä hieman häiritsi, oli aika lyhyet lauseet, joten koko tarinassa oli monta lausetta Mutta tämä on pikkuseikka sinällään..
Kiitos vaivannäöstä, tässä lisää kiitosta 20ve muodossa
|
|
|
Post by Elisa on Sept 26, 2013 11:53:15 GMT 3
Olin viettänyt koko viime yön - päivän - tallilla seuraten Murun vointia. Eetu oli soittanut mulle aamulla Murun olevan vähän tai no vähän enemmän levoton, joten olin lähtenyt töistä kiireellä tallille. Onneksi työpaikalla pomo on tietoinen asiasta ja hevosihmisenä hänkin salli minulle karkaamisen ilon, kun sen hetki koittaa - eilen koitti. MUTTA koko päivä siinä tuli ja meni Murun kanssa toivoen asioiden etenevän, mutta turhaan, ei se varsonut vielä, sen sijaan tamman nisät olivat kuitenkin saaneet jo vahatipat, eikä varsominen todellakaan ollut kaukana!! Illan koittaessa muut tallilaiset lähtivät Eetua ja Mallaa lukuunottamatta. Jäimme yöksi talliin vahtimaan Murua. Aika kului hyvin hitaasti, eikä tamma näyttänyt minkäänlaisia merkkejä varsomisesta. Olin varannut mukaan pelikortit ja niitä me sitten lätkittiin satulahuoneessa ja juostiin tai no kipitettiin kiireesti katsomaan hevosia jokaisen hörähdyksen, korskahduksen tai muun hiljaisuuden rikkovan äänen jälkeen, kunnesa alkoi väsy iskeä ja päätettiin jakaa vahtivuorot. Malla päätti tarkkailla ekat pari tuntia, jonka jälkeen Eetu siirtyi vahtiin. Itse sain nukkua pitkään.. Mikäs siinä! Kun oma vahtivuoroni koitti, alkoi olla jo aamuyö. Muru oli ollut koko yön vähän levoton ja selvää oli että se varsoisi tänään. Muutaman tunnin ehdin tammaa vahtia, kunnes alkoi tapahtua. Kävin nopeasti herättämässä Mallan ja Eetun ja seurasimme yhdessä kuinka Muru pyöri karsinaa ympäri. Se ei ollut hädissään, olihan se jo kokenut varsoja, mutta selvästi ei pitänyt tilanteesta. Muutaman kerran tamma kävi makuullaan ja nousi ylös. Luultiin jo että se varsoisi, mutta ei. Aika kului hitaasti, mutta pian taas alkoi levoton pyöriminen ja ylös alas edestakaisin nouseminen, pian muru kävi maaten, nyt oli tosi kyseessä. Kaikki sujui hienosti ja nopesti, eikä siis mennyt kauaakaan, kun tallin hevoskatras kasvoi yhdellä pienellä tammavarsalla! Muru oli selvästi väsynyt mutta alkoi pian hoitaa varsaansa nätisti. Me kolme oltiin aika liikuttuneita ja iloisia ja pakkohan siitä pienestä hevosvauvasta oli ottaa muutama kuvakin.. Silittelin Murua ja annoin sille muutaman pienen omenan. Jäätiin vielä muutamaksi tunniksi seuraamaan varsan tilannetta ja kaikki sujui hyvin. Muru hoiti varsaansa, varsa nousi pian ylös ja suuntasi melko nopeasti nisälle. Paremmin ei voisi olla! Terve varsa ja kaunis sellainen Isänsä ruunikon värin se ainakin peri, nyt vaan pitää vielä toivoa, että olisi saanut emältään vielä hopeageenin Märästä varsasta sitä ei oikein huomannut vielä... ehkä huomenna.
|
|